IRC-Galleria

"Elämän liaanit kukkivat
ainoassa puussa,
näen kirkkaat kasvot,
fata morgana
viimeinen."



*Fata Morgana on monimutkainen kangastus, jossa horisontin läheisyydessä olevat kohteet näyttävät pidentyvän ja leijuvan ilmassa. Siinä valo taittuu kylmän pinnan päällä esim. napaseuduilla jäisen meren yllä korkealta taivaalta ja nostaa kaukaiset saaret, jäävuoret, metsät ja laivat nurin päin ilmaan roikkumaan. Valo taittuu yläkautta ylhäältä alas. Kangastuksessa voi jopa näkyä useita kuvia samasta kohteesta päällekkäin.*

"Luovuuden lähtötelineet.
Oma minä.
Muut.
Ympäröivä kulttuuri.
Paikoillanne.
Valmiit.
Elä!"

Jollain on vielä jotain
tunteita jäljellä
Mutta nyt on mentävä
ja tämä saa jäädä tähän.

Kotiin. Nukkumaan. Unohtamaan.


-Kiukku

Miten selittää tunteensa
itsensä,
kun ei tunne enää itseänsä.
Kaikki alkaa taas
hiljalleen hajota
Tuho on tulossa ja varmaa
Aina se minun
ikioma kohtaloni

Inhottaa olla tottunut
tuntenut lähes
kaiken

Tunteet lopussa
nyt jo.
Miksi nyt jo.

Haluaisin jatkaa vielä pidempään
mutta kiire minulla
kumminkin on

Koska jos tämä tulee aina
olemaan minun tunteeni
en jaksa tuntea enää kauaa


-Kiukku

Miksi juuri tällaisia sanoja
minut on luotu kirjoittamaan
Miksi ei vähän kauniimpia?
Joskus, joskus on ollut
niitäkin, mutta sen
jälkeen tuska on ollut niin
suuri
Kaikki vain hetkellistä
mutta suru on aina läsnä
Tieto. Olla perillä.
Tietää, aavistaa jo tulevan

Se ikuinen pettymys

En jaksaisi kirjoittaa pistettäkään
enää
mutta minut on lukittu tähän
Räjähdän jos en kerro

Ihmisen on aina vaikeinta
elää itsensä kanssa
Yrittää tehdä oikein
ja itse parhaiten tietää
epäonnistumisensa.


-Kiukku

Olisin ehkä voinut yllättyäkin
mutta suunta oli jo
toinen määrätty
Ja toisaalta, mikään ei enää
voi yllättää minua
Aina vaan ja aina tapahtuu
jotain yleensä pahaa,
odottamatonta
Mutta surullista on
että on liian tottunut

Joskus, tällaiset yllätykset
oli tunteita hipovia
Suuresti, kaikilla tunteilla
tunnettuja

Nyt, vain turta
ihan sama
Ja mikään ei voi muuttua
paremmaksi koska se
kaikki on minusta kiinni

Mutta minä olen liian väsynyt
haluamaan.



-Kiukku

Vihdoinkin, sitä alkaa ymmärtämään
elämää oikein
Onnellisuutta, mitä ei ole minulle tarkoitettu
Itsekkyyttä, jota en omista, en edes
tervettä sellaista
Koskaan en osaa sanoa Ei
Koskaan en ajattele, mitä olisi voinut
jäädä tapahtumatta, Jos-
Aina se -jos- aina se -mutta-
Ei kertaakaan selkeää, suoraa lausetta
aitoa totuutta ihmisen sydämestä
Teidän tai minun
Miksi jatkamme tätä toivotonta leikkiä
Miksemme poistu kuuropiiloistamme
Ja seiso väkevinä totuuden edessä
Silmästä silmään katsoen
Pelkäämättä, hyväksyen
Pelkureita me kaikki olemme.
Hukutamme itseämme tavalla tai
toisella, ettemme vaan joutuisi
kohtaamaan itseämme

Meidän epäonnistuneita yrityksiä
olla ihminen.


-Kiukku

She's been everybody else's girl
Maybe one day she'll be her own

Loputonta leikkimistä
pelleilyä
Tuntuu paluulta hiekkalaatikolle
Ja paha kakkuhan
se tästäkin tuli

Kasvaisit jo ulos lapsen kengistäsi
kuuropiiloistasi poistuisit
Lakkaisit loruilemasta
Ja seisoisit isojen
sanojesi takana


En jaksa leikkiä
poliisia ja roistoa
ja ne kymmenen tikkua
jätän laudalle lepäämään


-Kiukku

Sä huusit: hei kapteeni
minne kulkee sun laivasi
Kun mä vastasin: multaa kohti
sä niin hiljaa hymyilit

Sä kysyit: huolitko kapteeni
laivarottaa kyytiisi
jonka kylmälle luodolle kärsimään
eräs toinen unohti

Ja nyt sumuinen satama huokailee
ja vahtii kahta kulkijaa
karhunlankaa neulansilmään
yö jo pujottaa
karhunlankaa karheaa
joka kestää mitä vaan
se meidän unelmat yhteen neuloo
niin kuin purjeet parsitaan

Voi rankat suolasateet
purjekankaan väsyttää
ja kun kylmä viima hiertää
se ei kestä vaan repeää

Sen laivarotta tietää
ja kapteeni tietää sen
silloin vahvaa lankaa tarvitaan:
karhunlankaa rakkauden.

-Miljoonasade-