IRC-Galleria

Luultavastikkin nyt on se tuokio kun kuuluisi olla humalassa ja parantaa maailma kera viinan, mutta kappas vaa ku asia ei ole niin.. Harmi kyllä.
Nyt on tunnelmaa kuunnella tuhanteen kertaan Happoradion Che Guevaraa ja ehkäpä hippasen fiilistelyn kera angstata kaikkea sitä mistä painajaiset koostuu, päätä painaa ja yleensäkkin sitä mikä hajottaa ihmisen tuhannen sen itsensä päreiksi. Miksi asiat näin? No, eipä ole minusta kiinni tälläkään kertaa, jos joku on päättänyt kuin riivatun tavoin nussia hermoni järjen ulottumattomiin. Tämä järki on on helposti menetetty ja sen takaisin saannista täytyy keskustella näkymättömien kanssa, jotka puhuvat sanomatonta lakia ja jotka kerskuvat ylenpalttisuutta sekä itseinhoa suurine pilvi linnoineen. Rauhaa ja rakkautta, nurkassa humalan odottelua, kevytkenkäisyyttä ja alhaista moraalia, ruohonjuuri tason älykkyys osamäärää ja kaksinaamaisuuden multi huipentumaa. Valitse siitä, koska kaikkea ei voi saada. Vai jätätkö valitsematta ja teet oman tiesi kuin olisit routaisen pellon pehtoori rikkinäisine kuokkinesi. On mikä on tai oli mikä oli, se on jo kadonnut. Kadunnut kuin ilmaan kirjoitettuna tielle joka ei näy missään kartalla, edes siinä missä lukee Olet tässä. Luulin löytäneeni oman ikiroutaisen tieni, mutta yhdellä lauseella se katosi olemattomiin katsomatta taakseen. Kyselin kyllä sen perään, mutta näkyi vain kylmä tyhjyys enkä tunnista enää keneltä kysyn ja miksi tuhlaan sanoja jos vastauksetkin ovat kysymyksiä. Järkeen ei saa yhteyttä ja tunteet ovat jo pois karkoitettuja. Valehtelin, eivät ne lähde.. Sanat eivät mennessään katsoneet taakseen, mutta kirpeä kipu jäi kielen päähän kyynelehtimään tulevaa. Niin päättyi taas eräs pieni tarina niin kuin ne elämässä päättyvät, onnettomasti. Kyyneleen joutsenlaulu soi savussa odotellen kuihtumistaan.