Runot eivät ole ikinä valmiita, löydän itsekkin niistä aina valittamisen aihetta tai huonoja sananvalintoja. Kiroan myös huonoa sanavarastoani sekä asioiden kuvaamisen vaikeutta.
Joka tapauksessa tässä on ensimmäinen Suomeksi vapaaehtoisesti kirjoittaneeni runo, englanniksi siis aina tätä ennen.
Lumoutuneena sinun silmiisi uppoan
Silmiäni kääntymään en saa
Nuo silmät pitävät minua hallussaan
Silmäsi jotka loistavat kauneuttaan
Silmiisi olen kadottanut itseni
Täältä silti kadota en tahtoisi
Täällä leijjailisin
Smaragdisessa paratiisissani
Ajan pysähtyvän tunnen
Ja sen toivo en jatkuvan
Hetken uskon itseeni
Suuni aukaisen löytämään sanoja
Sanoja joita en sanottua saa
Pettymyksen pieni pilkahdus kertoo sen
Sinun rinnallasi en ole täydellinen
Rohkeutta odotellessa
Tyydyn katselemaan sinua silmin minun
Toivoen olevani sinun