IRC-Galleria

VITUNMOISTA EMO PASKAA KOKO VITUN VIIME KUUKAUSI TÄYNNÄ MITÄ VITTUA MULLE OIKEEN TAPAHTU RAAAH! Mihin meni rohkeus, itsetunto ja kaikki? Kaikista pahin virhe etten luottanu itseeni! Jos en ite usko olevani hyvä niin miksi kukaan muukaan uskoisi? Tapan tuon masentavan paska puolen saatana!

DISMISS EVERYTHING! PALAUTAN ITSENI TAKAISIN!

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi ollut, eikun ihan oikeasti... Tajusin vihdoin että elämässä vois toki muutakin tehdä kuin istua koneella. Ei sillä että tilanne olisi huomattavasti parantunut, yritystä kyllä löytyy mutta apureita on harvassa. Onnistuin joka tapauksessa osittain, lopetin melko monen pelin aktiivisen pelaamisen mitä en varmasti olisi osannut odottaa 2007 alussa, nytten aika kuluu koneella lähinnä kirjoittaen, kattoen animea, ja muuten vaan idlaten esimerkiksi mesessä...

Järkevät ihmiset huomasivat tässä jo virheen, sanoin tajunneeni että elämässä voisi muutakin tehdä kuin istua koneella leikkien johtajaa, esittäen henkilöä nimeltä Korru joka on kova, tunteeton ja tietää varmasti paremmin asiat kuin sinä... Ja sen perään tulee että edelleen istun koneella, jep jep... Tästä pitäisi varmaan itseään syyttää, mutta taidanpa silti syyttää muita ihmisiä... Miksei täällä tapahdu mitään muuta kuin juomista? Aina kun jossain tapahtuu se on juomista, ja jos se ei ole juomista se on pari kaveria kokoontumassa johonkin, mihin yleensä itse menenkin ja sinne mentyäni ja oltuani iloinen jonkun aikaa yleensä huomaan että olen tylsä, minua ei kaivata sinne, sillä ei ole väliä olenko siellä vai enkö ole. Kun on tottunut olemaan tärkeä tyhjässä tietokone elämässään tärkeyden tunteen puuttuminen rassaa ja masentaa.

Olen pitänyt maskia nimeltä Korru monen vuoden ajan, itseni en ole ollut juuri koskaan. Minä itse olen masentunut, tylsä mutta tunteellinen ihminen... Olen pitänyt maskia nimeltä Korru niin kauan että minuus on peittynyt siihen, pitkään aikaan ei ole ollut minää, on ollut vain Korru... Pari kuukautta sitten huomasin tämän pelatessani WoWia, on olemassa kaksi minää, toinen on maskini ja toinen on haavoittuvainen minäni. Maski on palvellut minua todella hyvin, se on suojannut minua masennukselta ja tunteilta, surua, tai rakkautta, en ole tuntenut ennen tätä vuotta muuten kuin hautajaisissa. Tunteilta ei kumminkaan tule paeta niin kuin Korru tekee, ja tulee tuntea muutakin kuin voitonriemua sekä vihaa.

Tänä vuonna aloin riisumaan tätä maskia, tai liuentaa sitä minääni, täten lujittaen minääni, kadottaen käskyttävän diktaattorin Korrun, tässä osittain onnistuttuani aloin taas tuntemaan asioita, empatiaa, rakkautta, ja surua, viha on suurimmaksi osaksi Korrun, ei minun... Ennen tätä vuotta en ole itkenyt, hautajaisia lukuun ottamatta. Vaikka tämä muutos on tehnyt minusta surullisemman kohtalon tekojen takia, sekä omien virheiteni takia, joiden takia Korru olisi luultavasti vain heilauttanut olkapäitään ja sanonut mitä sitten, tai ei... Korru ei luultavasti olisi kokenut mitään, joten ei olisi myöskään tuntenut mitään. Olen silti iloinen tapahtumien käänteistä, tyhjään elämääni on tullut sisältöä, ja teen mitä tahansa että se myös pysyy siellä. Ihan mitä tahansa, millään muulla ei ole väliä.

Kadun tietenkin joitain asioita vuoden 2007 tapahtumissa, Korrun olemassaolon väheneminen ei haittaa minua juuri ollenkaan, sillä minä olen minä, minä en ole maskini. Katumukseni koskevat tapaa millä käsittelen tunteita, miten esitän niitä, varsinkin sitä miten en esittänyt niitä, ja paljon paljon muita virheitä jotka ovat pistäneet pääni sekaisin ja surulliseksi... Mutta kaikki tämä jää niiden hyvien asioiden alle mitä olen kokenut vuonna 2007, kaiken uuden ja kaiken lämmön mitä löysin elämän tyhjiöstä, kaikesta olen iloinen vaikka se myös on tuonut mukanaan menetyksen tunteen.

Osittain ikävä on Korrun mielenlujuutta, taistelutahtoa, voitonvarmuutta, itsevarmuutta... Mutta näitä maskini ominaisuuksia on mahdotonta rakentaa uuteen minääni tällä hetkellä, sillä ne edellyttävät kokemusta. Se mikä minulta puuttuu, elämänkokemus. Rakennan itsevarmuuden takaisin itseeni vähä vähältä.

Henkilöille jotka sanovat minun muuttuneen täytyy sanoa, minä en ole muuttunut... Korru on muuttunut, ja siksi onkin niin sekaisin, etsii itseänsä.

Lisää tästä joskus, purkautuminen alkaa jostakin.

Terveisin, Antti sekä Korru... Pilvessä polttamatta, sekaisin ilman alkoholia.

EDIT: Joo-o, jätän nyt tän tänne mut teki mieli lisätä että tuo on tuon hetkinen tunne ollut, eikä kovinkaan pysyvä, kuten tuolla lukee olen aika sekaisin...

Iski sellainen hieno kohtaus, ja kirjotin tämmösen.... ööh, tekstin... Ei oikeastaan ole runo kyllä... Huhhuh angst angst angst, ilmiselvästi ollu mahtava fiilis kun tätä kirjottanu

Valon pilkahduksen pimeässä näkee hän
Sinne päin varovasti liikkuen kävelee
Elämänsä tyhjiöstä löytää sisältöä
Ja uskoo valoon päästyään pelastuvansa

Valon tullessa lähemmäksi
Ottaa sen varoen vastaan
Tuttua ja turvallista tämä ei ole
Tämä onhan lämmintä ja kirkasta
Pimeyden kulkija rukoilee
"Valo sinä pimeässä
Elä katoa elämästä"

Jatkaen matkaa muuttaa askeleitaan
Juoksuaskeleiksi etananmarssista
Valon lähelle päästyään
Hän tuntee uuden tunteen
Ensimmäisen tunteen, tunteita hänellä ei ennen ollut
Pimeyden kulkija näin valon lapseksi muuttuu
Valon koskiessa kulkijaa rukoilee näin
"Elä näe virheitäin"
Mutta rukous on turha

Valon hylkäämänä pimeyden kulkija palaa pimeyteen
Valon lapsesta hän muuttuu maan madoksi
Madoksi joka näkee valon mutta ei pääse sen luokse
Madoksi joka ei enää elä enää elämän tyhjiössä
Vaan madoksi joka tuntee tyhjiössä jotain

Surua. Surua. Surua.
Mato ei aikaa juoksemaan takaisin saa
Vaikka niin haluaisi
Virheitään hän ei voi korjata
Mato itkee, ja toivoo olevansa valon lapsi taasen
Tai edes pimeyden kulkija, mutta pimeyteen on mahdoton palata valon jälkeen
Surua. Surua. Surua.

EDIT: Selvennykseksi tämä jälkimmäinen osa kirjotettiin hieman myöhemmin, musiikin kuuntelun jälkeen.

Mato koittaa pysyä valon mukana
Valo kiusoittelee pitäen madon lähellä
Mutta silti liian kaukana
Mato juoksee elämänsä valon perässä, pimeyteen ei palata!

Hämmentyneenä istuen mietin
Sinun silmin mitä olen
Istuen tässä huomasin ja tiesin
Olen itsekkin hämmennyksen luoja

Viiden vuoden yksinäisyyden jälkeen huomata sain
Vihaavani yksinäisyyttä vaikka sitä koin vain
Nyt jo pienen hetken yksinäisyyden jälkeen
Huomaan kaipaavani takaisin seuraasi

Surusi on suruni
Ja ilosi on myös minun iloni
Peilinä toimin ihmisten
Sekä aikuisten että lasten

2 Kerran tein.

Linkki: http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/mind/surveys/whatamilike/index.shtml

Tulos:

Your answers suggest you are an Idealist

The four aspects that make up this personality type are: Spontaneous, Ideas, Hearts, Introvert

Summary of Idealists

* Make sense of the world using inner values
* Focus on personal growth and the growth of others
* Think of themselves as bright, forgiving and curious
* May sometimes appear stubborn

More about Idealists

Idealists put time and energy into developing personal values that they use as a guide through life. They may seek fulfilment by helping others improve themselves and often want to make the world a better place. Idealists only share their inner values with people they respect.


No jaa, kai tuo on suht oikein mutta en kyllä "Introvert" omasta mielestäni ole :P

Tämä on ainut onnistunut kohta koko runosta joten en viitsi pistää sitä muuta.... Tämäkin on parisen kuukautta vanhasta runosta poimittu.

My mind is not mine
Saddened i am that it's thine
You keep us safe and sane
telling me i am insane

Runot eivät ole ikinä valmiita, löydän itsekkin niistä aina valittamisen aihetta tai huonoja sananvalintoja. Kiroan myös huonoa sanavarastoani sekä asioiden kuvaamisen vaikeutta.

Joka tapauksessa tässä on ensimmäinen Suomeksi vapaaehtoisesti kirjoittaneeni runo, englanniksi siis aina tätä ennen.

Lumoutuneena sinun silmiisi uppoan
Silmiäni kääntymään en saa
Nuo silmät pitävät minua hallussaan
Silmäsi jotka loistavat kauneuttaan

Silmiisi olen kadottanut itseni
Täältä silti kadota en tahtoisi
Täällä leijjailisin
Smaragdisessa paratiisissani

Ajan pysähtyvän tunnen
Ja sen toivo en jatkuvan
Hetken uskon itseeni
Suuni aukaisen löytämään sanoja
Sanoja joita en sanottua saa
Pettymyksen pieni pilkahdus kertoo sen
Sinun rinnallasi en ole täydellinen

Rohkeutta odotellessa
Tyydyn katselemaan sinua silmin minun
Toivoen olevani sinun

Toinen tulos... :D : Romantic Seme

"You are the lowest level seme. A true gentlemen, don't even think of approaching the Badass Uke unless you want your ass kicked. You're safest sticking with a partner who is gentle and can appreciate your mature, loving ways and protective nature. Most often found with a handful of roses and wine, you are committed to your partner and their happiness, which makes you a perfect match for the Innocent Uke."

http://rumandmonkey.com/widgets/toys/testgen/4856/

Tervemenoa vaan viimesillekkin hevitappaja imagon jäännöksille :D

"Cute and sweet, and most gentle of all uke. Whips and chains are not for you - you just want someone to love you. You are often spotted in candy shops wearing furry kitty ears, where you are sure to be noticed by the Romantic Seme whose protective instincts will kick in and will only want to take you home and love and protect you. And you of course will be more than happy to spend the rest of your life baking cookies for your seme."

Linkki: http://rumandmonkey.com/widgets/toys/testgen/4856/

Ajattelin pistää tälläsen hienon semi-angst runon jonka oon joskus kirjottanu neljältä yöllä :P Vanha runo oikeastaan jo

Dark are the corners of my mind
And long are it's hallways
My path illuminated may be
But i cannot see

A light illuminates my mind
i think and i see
No-one notices
yet it is the same for me

Darkness and light
in the end they are the same
Images that appear in my head
And makes me feel dead

Heavy are my thoughts
and light are the visions
Light penetrates the darkness
As the darkness shrouds the light

This cycle of life goes on
My mind and my eyes are at war
they don't agree upon
the view of the world.