Juu vectoilta nyt kotona
ajoin kolarin tuossa Auto vs Mopo, auto voitti.
Vähä turhan lähellä sukukalleuksia vaan tuo kipeä kohta jalasta ja vartalosta :/ ( ja jostain syystä kädet, olkapäät ja rintalihakset ( ne olemattomat ) on aika hellinä ja voimattomat :D )
Uusimmat blogimerkinnät
- Desu 11.06.
- Playlist Day 4 10.06.
- Playlist day 3 09.06.
- Playlist day 2 08.06.
- Playlist day 1 07.06.
- Tylsäääääää 23.08.
- Animecon'09 15.07.
- Jee! 09.07.
- Jee! 28.05.
- Audion luomaa visuaalista mielikuvaa 19.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (5)
- ▶ 2009 (38)
-
▼
2008 (110)
- ▶ joulukuu 2008 (7)
- ▶ marraskuu 2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (10)
- ▶ syyskuu 2008 (18)
- ▶ elokuu 2008 (6)
- ▶ heinäkuu 2008 (13)
- ▶ kesäkuu 2008 (8)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (9)
- ▶ maaliskuu 2008 (7)
- ▶ helmikuu 2008 (10)
- ▶ tammikuu 2008 (15)
- ▶ 2007 (10)
Blogi
[Ei aihetta]Maanantai 16.06.2008 13:21
Uusi kone!Tiistai 03.06.2008 20:05
Whii vihdoin täällä! dingelidong yayayyayayayt!!!!
Prosessori: Intel E8400 Core2D 3,0ghz
Emolevy: Asus P5K Pro
Näytönohjain: Club3d Geforce 9800GTX
Muisti: Kingston 2gb 2x
Kiintolevy: Samsung spinpoint 750gb
OS: Microsoft Vista Home 64b
Kotelo: Antec, Sonata III EC/MT 500w
Prosessori: Intel E8400 Core2D 3,0ghz
Emolevy: Asus P5K Pro
Näytönohjain: Club3d Geforce 9800GTX
Muisti: Kingston 2gb 2x
Kiintolevy: Samsung spinpoint 750gb
OS: Microsoft Vista Home 64b
Kotelo: Antec, Sonata III EC/MT 500w
MökkipäiväkirjaLauantai 17.05.2008 22:22
Mökkipäiväkirja osa 1
16.5.2008 17:13
No niin. Olen asettunut aloilleni ja kerennyt jopa kuluttamaan aikaa, joten nyt varmaan on hyvä hetki aloittaa tämä.
Olen Yli-iissä meidän mökillämme, saavuin tänne noin klo. 05:45 yöllä Oulusta poljettuani pyörällä noin viiden tunnin ajan. Matkaa oli semmoiset 60 kilometriä yhteensä.
Syy minkä takia päätin lähteä mökille oli muun muassa se, että halusin selvittää omia ajatuksiani ja tunteitani itselleni. Kotona tätä ei voinut tehdä, vaikka sielläkin olen yksin jos niin haluan, koska isäni oli taasen niin päissään, että riehui. Kertoi taas samat vanhat asiat mitä aina ennenkin siitä
kuinka hän ei enää rakasta minua lapsenaan ja toivoo sydämensä pohjasta että muuttaisin pois. Heittipä hän mukaan samat vanhat kerskailut omasta mahtavuudestaan (esimerkiksi kuinka hän on maailman paras panomies ja muutenkin ihan vitun kova jätkä). Onneksi sentään perinteisestä kerksailusta puuttui paljon mitä yleensä saan kuunnella, niitä siihen kaiken päälle en olisi jaksanut.
Uutta tosin oli se kun puhuin hänelle siitä miten harkitsin itsemurhaa (jonkun aikaa, en ole aikeissa toeuttaa, sen hetkistä masennusta jota käsittelen myöhemmin). Hän piti itsemurahaa hyvänä vaihtoehtona minulle, koska olen surkea ja epäonnistunut ihminen ja vielä kaiken lisäksi hirveä kusipää.
"Miten teen itsemurhan?"
"Häh?"
"Niin että miten teen itsemurhan, että se on mahdollisimman kivutonta"
"Sillä ei ole mitään väliä Pikkuahon Erkille"
Tämä tietenkin kuulostaa uskottavalta henkilöltä joka myöhemmin sammuu tuolille, oksentaa paidallensa ja kusee lattialle.
Vaan tietenkin se vaikuttaa kun on saanut kuunnella sitä aina kun isä on ottanut, edes vähäsen... Surkea viinapää alkoholistilla
Mitään itsessäni, teoissani, tai epäonnistumissani en häpeä niin paljon kuin sitä, että en ole onnistunut parantamaan isän alkoholismia. Siksi sitä olen kestänyt seiska luokalta lähtien muutettuani takaisin Espanjasta. Olen uskonut että vielä joskus tilanne paranee, mutta enää en jaksa uskoa. Muutan pois jottei minun tarvitse katsoa säälittävää alkoholiotusta.
Asun jonkun aikaa siskoni luona kunnes voin muuttaa, tukirahoilla ja kovalla työllä onnistun kyllä.
Noh... joka tapauksessa itse pyöräilyretki tänne oli erittäin perseestä. Lähdin n. 0:30 ja saavuin n. 5:45. Päälläni lähtiessäni oli t-paita, huppari, lyhyet bokserit, ilmavat housut, ohuet sukat, surkeat hanskat, puinen kaulariipus jossa puinen risti, ja kesätakki. Matkaa n.60 km pyörällä raskas rinkka selässä, jonka narut sotkeutuivat usein pyörän pyöriin, pyöriin joita pyörittivät ruosteiset ketarit.
Oulusta lähtiessäni, ja n. 18km ajan minulla oli lämmin (ilma tuntui olevan vielä plussan puolella, tosin minua jo nukutti hieman siinä vaiheessa ja väsymys oli pikkuhiljaa hiipimässä kimppuuni). Matka kumminkin tuntui vielä mukavalta, kuuntelin Opethia ja tarkkailin maisemaa. Oli hieno kokemus katsoa taakseen ja nähdä öinen maisema, jossa kuu paistoi hienosti täysin aution maantien ja sen vierellä kasvavien puiden yllä herkän pianonlirutuksen soiden kuulokkeista.
Tullessani pohjoisemmaksi huomasin kuuran peittämän maan ja paikallaan pysyvän veden osittain jäätyneen, matkaa vähän yli puolet vielä jäljellä. Typerä ajatusmaailmani siitä, että en luovuta jos jotain olen päättänyt käski minua silti jatkamaan matkaa, ei pieni pakkanen haittaa.
Jalkani joita ei suojannut juuri mikään (koska ylpeydessäni kieltäydyn typerästi pitämästä pitkiä alushousuja) alkoivat kylmetä ja polkeminen oli erittäin raskaan tuntoista, joten päätin että välillä kävelen ja lämmittelen lihaksia ja välillä poljen. Matkan aikana pysähdyin pistämään toisenkin hupparin päälleni. Pyöräillessäni muistelin miten hypotermia kuolemaan edetään ja en muistanut juuri muuta kuin äärimmäinen väsymys, nukahtamisen tunne, rytmihäiriöt ja viimeisenä se että uhrit usein riisuituivat edes osittain koska se tuntuu lämpimämmältä, vaikka se vain edistää lämmön haihtumista. Pistäessäni toista hupparia päälle jouduin ottamaan takin pois, ja minusta tuntui lämpimämmältä kuin takki päällä. Viisaasti pistän toisen hupparin nopeasti päälle, takin takas
ja kaikkien kolmen huput pään päälle.
Kävellessäni huomaan että en tunne varpaitani enkä pahemmin jalkapohjaniakaan, ja että käteni ja sormeni tuntuvat myös olevan todella jäässä. Ne ovat kankeat ja kahdet sormet eivät tunne juuri mitään. Pyöräillessäni minua heikottaa, ja pyöräni kiemurtelee tiellä, selkääni ja niskaani kolottaa rinkan takia ja rintakehäni tuntuu oudolta. Minun tekisi mieli vain sammua tienposkeen, mutta tiedän kuolevani jos teen niin. Polkeminen on sen verran raskasta että kävelen useasti, mutta askeleni ovat lyhyitä. Kiroan sitä että tiellä ei näy kylttejä kuinka kaukana Yli-iin kylä on, ja sitä että matkan varrella ei ole paikkaa missä lämmitellä. Lukemattomien ylämäkien ja loppumattomien suorien jälkeen näen kyltin.
"Yli-ii 3"
Päästän ilmoille riemunhuudon.
Saapuessani Yli-iihin toivon että jokin huoltoasema tai jokin olisi auki jotta voisin lämmitellä, matkaa on vielä noin kymmenen kilometriä jäljellä ja jo pari kertaa minusta oli tuntunut etten selviä hengissä, jalkani olivat olleet voimattomia ja minua pyörrytti. Epätoivssani käyn kirkon, terveysaseman ja huoltoasemat läpi, ne ovat kaikki kiinni. Jatkan sisulla matkaa koska ajatus siitä että en jaksaisi tuntui säälittävältä. Silmäni lurpsahtavat vähän väliä kiinni ja pari kertaa meinaan kaatua ojaan.
Hylkään alkuperäisen suunnitelmani siitä, että pyöräilen Sunnuntaina takaisin, sen jälkeen kun olen selvinnyt viikonlopun yksin mökillä kouluttaen itseäni yleissivistyksellä ja treenaamalla, en usko jaksavani toista samanlaista reissua niin pian ensimmäisen jälkeen.
Saavun tielle joka vie mökille, Alaspäin menevä soratie jonka vierellä kasvavat puut. Kääntyessäni alhaalla oikealle eteeni aukeaa kaksi peltoa jonka keskeltä tie menee, kummallakin puolella aukeata on mökki. Oikealla oleva punainen mökki on meidän. Minulla on voittajafiilis, selvisin!
Jätän pyöräni ulos, ja ihailen hetken aikaa voimakkaasti virtaavaa jokea mökin vieressä, ja menen sisään. Minulla on aivan uskomaton nälkä, joten pistän mökin sähköt päälle nopeasti. Pistän kaikki patterit päälle ja täysille, sillä sisälläkin on todella kylmä ja tarkistan ruokatilanteen. Jääkaappi sekä
pakastin ovat tyhjät. Lasken rinkan makuuhuoneeseen ja ihmettelen siellä olevia vaatteita.
Mökissä ei ole juuri mitään, ei ole tv:tä eikä mitään. radio on, liesi, jääkaappi, kahvinkeitin ja sängyt. Takkakin on ja puita, vaan ei sytytysvälineitä.
Juuri niin alkeellista ja yksinäistä kuten olin halunnutkin. Mielessäni käy kuva itsenäisestä selviytyjästä, rohkeasta ja ylpeästä sankarihahmosta jota idolisoin. Kaapin ja pöydän päällä on kaksi mehukannua, kaksi keksipussia, kolme nuudelipussia, kaksi pasta ruoka-annospussia, kolme keittopussia sekä hieman mausteita ja kahvia.
Vanhin nuudelipusseista oli mennyt vanhaksi 2005, ja kaksi muuta 2006. Pastat 2006 ja 2007, keksit 2007, kaurakeksit 26.04.2007 eli silloin kun täytin 17, keitot 2003 ja 2004.
Uskaltaudun maistamaan kaurakeksejä ja totean ne syötäviksi, aukaisen 2007 vuonna vanhenneen pastapussin ja haistan. Se haisee normaalille. Mökkiä ei ole käytetty pitkään aikaan.
Mökillä ei ole juoksevaa vettä vaan muistan että sitä on täällä kannuissa. Muistan kuulleeni että pöpöt kuolevat kiehuvassa vedessä joten uskaltaudun tekemään ties kuinka kauan purkitettuna olleella vedellä kahvit ja valmistamaan pasta-annoksen.
Pasta maistuukin normaalille ja sitä keittäessäni käteni lämpeävät. Kahteen tunnottomaan sormeeni palaa kivuliaasti tunto takaisin ja syön ja juon nopeasti.
Varpaani ovat edelleen tunnottomat ja ne naksuvat joten lämmitän sängyssä olevat tyynyt ja peitot pattereiden päällä ja heittäydyn kerälle niiden alle. Hytisten kylmyyttäni laitan nukkumaan toivoen että kun herään, jalkani ovat kunnossa. Kello on n. 06:30
Kirjoituksen lopetus klo 19:06
Mökkipäiväkirja osa 2
16.5.2008 22:16
Aamulla heräsin puhelimen pirinään, kello oli puoli kymmenen. Olin ennen lähtöäni koittanut soittaa siskolleni Sentulle. Puhelu meni vastaajaan.
"Moi, tässä on Antti. Niin teillähän oli se makuukammari siellä alakerrassa, mietin vaan että voisinko asua siellä jonkun aikaa kun en enää jaksa katella tuota yhtä. Oon tässä just lähössä pyöräileen mökille vähän selvittämään päätä. Noh... Moi"
Senttu oli soittamassa takaisin ja kertoi menevänsä viikonlopuksi Helsinkiin ja että olen kyllä tervetullut. Puhuttiin asunnon hankkimisesta ja siitä miten tulisin kyllä selviämään. Senttu lupasi että pääsisin varmaan myös Piikalle milloin haluaisin. Meidän sisarusten tulee pitää yhtä. Sentun jälkeen soittivat
Piika ja Jani ja kertoivat että heidänkin luokse pääsen. Jani kertoi että hänellä on vapaapäivä ja hän sanoi voivansa hakea minut, mutta kieltäydyin. Halusin olla yksin, eristyksissä ainakin tämän päivän että en olisi pyöräillyt tänne turhaan. Anninakin soitti kysyäkseen missä olin. Kerroin ja selitin tilanteen.
Hän itki, kaipa hän oli huolissaan vaikka syytä ei oikeastaan ollut, ainakaan enää kun kaikki oli jo kunnossa, varpaihinkin oli palannut tunto ja oli lämmintä.
Jatkoin uniani noin yhteentoista asti kun taas puhelin pirisi, puhelimessa veljeni. Oli kuulemma jutellut isän kanssa. Puhuimme siitä minkälainen apina se on päissään ja kuinka sen ärtymys luultavasti johtui siitä kuinka koulu oli ollut sille pyhä asia ja siksi se, humalassa kun ei ole kontrollia, sen takia mulle huutaa joskus. Selitin kuinka minusta tämä oli huvittavaa koska minua taasen ei innosta tehdä enää mitään, koska joka tapauksessa minut aina haukutaan. Ei innosta olla pirtsakka, kun on tuollainen isä kokoajan härnäämässä. Puhuimme kaikentapaista ja Jani sanoi tulevansa käymään ja kysyi tuoko TV:n ja mitä muuta tuo. Sanoin etten tarvitse TVtä kun pitää kirjottaa esseitä, tekstiä ja lukea, mutta että voisi tuoda ruokaa ja purkitettua vettä jolla keittäisin sen ruuan.
Jatkan nukkumista ja herään puoli yksi siihen että auto ajaa pihaan. Jani tulee sisään ruuan sun muun kanssa, keittelemme kahvit ja juttelemme isästä ja siitä miten tästä jatkan. Jani itse asui tässä mökissä parin kesän ajan tehdessään töitä, n. 5 kesää. Yksin täällä keskellä ei mitään. Välipäivinä takaisin Ouluun, autolla kun liikkuu helposti. Jani oli tuonut TVn joka tapauksessa ja varmisti vielä jäänkö tänne. Sanoi myös että myöhemminkin hän voi hakea jos täällä ahdistaa liikaa. Kävimme kaupassa hakemassa lisätarvikkeita kieltäydyttyäni.
Janin lähdettyä katselin huvikseni lehtiä läpi, kaikki olivat vuosilta 2004-2006. Kammarissa olevat vaatteet kuuluivat kuulemma anille. Erinäisten puhelujen lisäksi päivä on mennyt perustarpeita tyydyttäessä sekä kirjoittaessa, lukiessa ja miettiessä. Olen puhunut puhelimessa esimerkiksi siskoni Sentun kanssa, hänellä oli ennen samantapainen tilanne. Hänet pakotetettiin muuttamaan
kahdeksantoista vuotiaana ja hankkimaan työn. Hän sanoi
"Sinulla on arvoa, elä anna kenenkään pompotella itseäsi"
"Meille ei ole suotu Hollywoodin unelmaperheitä, on tyydyttävä siihen mitä on saanut ja rakentaa parempi oma elämä, vanhemmat ovat vanhempia vain kirjoissa, jokainen elää oman elämänsä erikseen. Vanhempien murheet ja tavat ei saa vaikuttaa meidän murheisiimme ja tapoihimme"
"On oltava vahva ja elää oma elämä"
"- Sinä olet kokenut viiden vuoden aikana enemmän kuin me muut sisarukset, ihan liikaa olet joutunut kokemaan, sinä olet vahva poika, tai no mies, eihän sinua enää pojaksi voi kutsua
- Minä olen mies vasta kun minulla on työpaikka
- Ja sinähän saat kyllä työpaikan"
"Onneksi meillä sisaruksilla on kumminkin toisemme joille hölöttää huolemme silloin kun emme ole vahvoja"
Arvostan sisartani suuresti, hän on vahva persoona. Hyvin on rakentanut oman perheensä vaikka omat lähtökantansa olivat myös surkeat. Isänsä ei ole biologinen isänsä, oikeaa isää ei tiedetä, eikä enää voida äidin kuoleman jälkeen edes saada selville. Äiti oli siis 16 vuotiaana suhteellisen villi.
Soittipa minulle muitakin, ja minäkin soitin mutta ei niistä sen enempää.
Lopetus ajankohta: 23:18
EDIT: Lisäys, huvittavaa että sain niistä asioista mitä menin selvittämään vain yhden selvitettyä, kaikista isoin asia oli jokin aivan muu ja siitä en kirjoittanut ollenkaan.
16.5.2008 17:13
No niin. Olen asettunut aloilleni ja kerennyt jopa kuluttamaan aikaa, joten nyt varmaan on hyvä hetki aloittaa tämä.
Olen Yli-iissä meidän mökillämme, saavuin tänne noin klo. 05:45 yöllä Oulusta poljettuani pyörällä noin viiden tunnin ajan. Matkaa oli semmoiset 60 kilometriä yhteensä.
Syy minkä takia päätin lähteä mökille oli muun muassa se, että halusin selvittää omia ajatuksiani ja tunteitani itselleni. Kotona tätä ei voinut tehdä, vaikka sielläkin olen yksin jos niin haluan, koska isäni oli taasen niin päissään, että riehui. Kertoi taas samat vanhat asiat mitä aina ennenkin siitä
kuinka hän ei enää rakasta minua lapsenaan ja toivoo sydämensä pohjasta että muuttaisin pois. Heittipä hän mukaan samat vanhat kerskailut omasta mahtavuudestaan (esimerkiksi kuinka hän on maailman paras panomies ja muutenkin ihan vitun kova jätkä). Onneksi sentään perinteisestä kerksailusta puuttui paljon mitä yleensä saan kuunnella, niitä siihen kaiken päälle en olisi jaksanut.
Uutta tosin oli se kun puhuin hänelle siitä miten harkitsin itsemurhaa (jonkun aikaa, en ole aikeissa toeuttaa, sen hetkistä masennusta jota käsittelen myöhemmin). Hän piti itsemurahaa hyvänä vaihtoehtona minulle, koska olen surkea ja epäonnistunut ihminen ja vielä kaiken lisäksi hirveä kusipää.
"Miten teen itsemurhan?"
"Häh?"
"Niin että miten teen itsemurhan, että se on mahdollisimman kivutonta"
"Sillä ei ole mitään väliä Pikkuahon Erkille"
Tämä tietenkin kuulostaa uskottavalta henkilöltä joka myöhemmin sammuu tuolille, oksentaa paidallensa ja kusee lattialle.
Vaan tietenkin se vaikuttaa kun on saanut kuunnella sitä aina kun isä on ottanut, edes vähäsen... Surkea viinapää alkoholistilla
Mitään itsessäni, teoissani, tai epäonnistumissani en häpeä niin paljon kuin sitä, että en ole onnistunut parantamaan isän alkoholismia. Siksi sitä olen kestänyt seiska luokalta lähtien muutettuani takaisin Espanjasta. Olen uskonut että vielä joskus tilanne paranee, mutta enää en jaksa uskoa. Muutan pois jottei minun tarvitse katsoa säälittävää alkoholiotusta.
Asun jonkun aikaa siskoni luona kunnes voin muuttaa, tukirahoilla ja kovalla työllä onnistun kyllä.
Noh... joka tapauksessa itse pyöräilyretki tänne oli erittäin perseestä. Lähdin n. 0:30 ja saavuin n. 5:45. Päälläni lähtiessäni oli t-paita, huppari, lyhyet bokserit, ilmavat housut, ohuet sukat, surkeat hanskat, puinen kaulariipus jossa puinen risti, ja kesätakki. Matkaa n.60 km pyörällä raskas rinkka selässä, jonka narut sotkeutuivat usein pyörän pyöriin, pyöriin joita pyörittivät ruosteiset ketarit.
Oulusta lähtiessäni, ja n. 18km ajan minulla oli lämmin (ilma tuntui olevan vielä plussan puolella, tosin minua jo nukutti hieman siinä vaiheessa ja väsymys oli pikkuhiljaa hiipimässä kimppuuni). Matka kumminkin tuntui vielä mukavalta, kuuntelin Opethia ja tarkkailin maisemaa. Oli hieno kokemus katsoa taakseen ja nähdä öinen maisema, jossa kuu paistoi hienosti täysin aution maantien ja sen vierellä kasvavien puiden yllä herkän pianonlirutuksen soiden kuulokkeista.
Tullessani pohjoisemmaksi huomasin kuuran peittämän maan ja paikallaan pysyvän veden osittain jäätyneen, matkaa vähän yli puolet vielä jäljellä. Typerä ajatusmaailmani siitä, että en luovuta jos jotain olen päättänyt käski minua silti jatkamaan matkaa, ei pieni pakkanen haittaa.
Jalkani joita ei suojannut juuri mikään (koska ylpeydessäni kieltäydyn typerästi pitämästä pitkiä alushousuja) alkoivat kylmetä ja polkeminen oli erittäin raskaan tuntoista, joten päätin että välillä kävelen ja lämmittelen lihaksia ja välillä poljen. Matkan aikana pysähdyin pistämään toisenkin hupparin päälleni. Pyöräillessäni muistelin miten hypotermia kuolemaan edetään ja en muistanut juuri muuta kuin äärimmäinen väsymys, nukahtamisen tunne, rytmihäiriöt ja viimeisenä se että uhrit usein riisuituivat edes osittain koska se tuntuu lämpimämmältä, vaikka se vain edistää lämmön haihtumista. Pistäessäni toista hupparia päälle jouduin ottamaan takin pois, ja minusta tuntui lämpimämmältä kuin takki päällä. Viisaasti pistän toisen hupparin nopeasti päälle, takin takas
ja kaikkien kolmen huput pään päälle.
Kävellessäni huomaan että en tunne varpaitani enkä pahemmin jalkapohjaniakaan, ja että käteni ja sormeni tuntuvat myös olevan todella jäässä. Ne ovat kankeat ja kahdet sormet eivät tunne juuri mitään. Pyöräillessäni minua heikottaa, ja pyöräni kiemurtelee tiellä, selkääni ja niskaani kolottaa rinkan takia ja rintakehäni tuntuu oudolta. Minun tekisi mieli vain sammua tienposkeen, mutta tiedän kuolevani jos teen niin. Polkeminen on sen verran raskasta että kävelen useasti, mutta askeleni ovat lyhyitä. Kiroan sitä että tiellä ei näy kylttejä kuinka kaukana Yli-iin kylä on, ja sitä että matkan varrella ei ole paikkaa missä lämmitellä. Lukemattomien ylämäkien ja loppumattomien suorien jälkeen näen kyltin.
"Yli-ii 3"
Päästän ilmoille riemunhuudon.
Saapuessani Yli-iihin toivon että jokin huoltoasema tai jokin olisi auki jotta voisin lämmitellä, matkaa on vielä noin kymmenen kilometriä jäljellä ja jo pari kertaa minusta oli tuntunut etten selviä hengissä, jalkani olivat olleet voimattomia ja minua pyörrytti. Epätoivssani käyn kirkon, terveysaseman ja huoltoasemat läpi, ne ovat kaikki kiinni. Jatkan sisulla matkaa koska ajatus siitä että en jaksaisi tuntui säälittävältä. Silmäni lurpsahtavat vähän väliä kiinni ja pari kertaa meinaan kaatua ojaan.
Hylkään alkuperäisen suunnitelmani siitä, että pyöräilen Sunnuntaina takaisin, sen jälkeen kun olen selvinnyt viikonlopun yksin mökillä kouluttaen itseäni yleissivistyksellä ja treenaamalla, en usko jaksavani toista samanlaista reissua niin pian ensimmäisen jälkeen.
Saavun tielle joka vie mökille, Alaspäin menevä soratie jonka vierellä kasvavat puut. Kääntyessäni alhaalla oikealle eteeni aukeaa kaksi peltoa jonka keskeltä tie menee, kummallakin puolella aukeata on mökki. Oikealla oleva punainen mökki on meidän. Minulla on voittajafiilis, selvisin!
Jätän pyöräni ulos, ja ihailen hetken aikaa voimakkaasti virtaavaa jokea mökin vieressä, ja menen sisään. Minulla on aivan uskomaton nälkä, joten pistän mökin sähköt päälle nopeasti. Pistän kaikki patterit päälle ja täysille, sillä sisälläkin on todella kylmä ja tarkistan ruokatilanteen. Jääkaappi sekä
pakastin ovat tyhjät. Lasken rinkan makuuhuoneeseen ja ihmettelen siellä olevia vaatteita.
Mökissä ei ole juuri mitään, ei ole tv:tä eikä mitään. radio on, liesi, jääkaappi, kahvinkeitin ja sängyt. Takkakin on ja puita, vaan ei sytytysvälineitä.
Juuri niin alkeellista ja yksinäistä kuten olin halunnutkin. Mielessäni käy kuva itsenäisestä selviytyjästä, rohkeasta ja ylpeästä sankarihahmosta jota idolisoin. Kaapin ja pöydän päällä on kaksi mehukannua, kaksi keksipussia, kolme nuudelipussia, kaksi pasta ruoka-annospussia, kolme keittopussia sekä hieman mausteita ja kahvia.
Vanhin nuudelipusseista oli mennyt vanhaksi 2005, ja kaksi muuta 2006. Pastat 2006 ja 2007, keksit 2007, kaurakeksit 26.04.2007 eli silloin kun täytin 17, keitot 2003 ja 2004.
Uskaltaudun maistamaan kaurakeksejä ja totean ne syötäviksi, aukaisen 2007 vuonna vanhenneen pastapussin ja haistan. Se haisee normaalille. Mökkiä ei ole käytetty pitkään aikaan.
Mökillä ei ole juoksevaa vettä vaan muistan että sitä on täällä kannuissa. Muistan kuulleeni että pöpöt kuolevat kiehuvassa vedessä joten uskaltaudun tekemään ties kuinka kauan purkitettuna olleella vedellä kahvit ja valmistamaan pasta-annoksen.
Pasta maistuukin normaalille ja sitä keittäessäni käteni lämpeävät. Kahteen tunnottomaan sormeeni palaa kivuliaasti tunto takaisin ja syön ja juon nopeasti.
Varpaani ovat edelleen tunnottomat ja ne naksuvat joten lämmitän sängyssä olevat tyynyt ja peitot pattereiden päällä ja heittäydyn kerälle niiden alle. Hytisten kylmyyttäni laitan nukkumaan toivoen että kun herään, jalkani ovat kunnossa. Kello on n. 06:30
Kirjoituksen lopetus klo 19:06
Mökkipäiväkirja osa 2
16.5.2008 22:16
Aamulla heräsin puhelimen pirinään, kello oli puoli kymmenen. Olin ennen lähtöäni koittanut soittaa siskolleni Sentulle. Puhelu meni vastaajaan.
"Moi, tässä on Antti. Niin teillähän oli se makuukammari siellä alakerrassa, mietin vaan että voisinko asua siellä jonkun aikaa kun en enää jaksa katella tuota yhtä. Oon tässä just lähössä pyöräileen mökille vähän selvittämään päätä. Noh... Moi"
Senttu oli soittamassa takaisin ja kertoi menevänsä viikonlopuksi Helsinkiin ja että olen kyllä tervetullut. Puhuttiin asunnon hankkimisesta ja siitä miten tulisin kyllä selviämään. Senttu lupasi että pääsisin varmaan myös Piikalle milloin haluaisin. Meidän sisarusten tulee pitää yhtä. Sentun jälkeen soittivat
Piika ja Jani ja kertoivat että heidänkin luokse pääsen. Jani kertoi että hänellä on vapaapäivä ja hän sanoi voivansa hakea minut, mutta kieltäydyin. Halusin olla yksin, eristyksissä ainakin tämän päivän että en olisi pyöräillyt tänne turhaan. Anninakin soitti kysyäkseen missä olin. Kerroin ja selitin tilanteen.
Hän itki, kaipa hän oli huolissaan vaikka syytä ei oikeastaan ollut, ainakaan enää kun kaikki oli jo kunnossa, varpaihinkin oli palannut tunto ja oli lämmintä.
Jatkoin uniani noin yhteentoista asti kun taas puhelin pirisi, puhelimessa veljeni. Oli kuulemma jutellut isän kanssa. Puhuimme siitä minkälainen apina se on päissään ja kuinka sen ärtymys luultavasti johtui siitä kuinka koulu oli ollut sille pyhä asia ja siksi se, humalassa kun ei ole kontrollia, sen takia mulle huutaa joskus. Selitin kuinka minusta tämä oli huvittavaa koska minua taasen ei innosta tehdä enää mitään, koska joka tapauksessa minut aina haukutaan. Ei innosta olla pirtsakka, kun on tuollainen isä kokoajan härnäämässä. Puhuimme kaikentapaista ja Jani sanoi tulevansa käymään ja kysyi tuoko TV:n ja mitä muuta tuo. Sanoin etten tarvitse TVtä kun pitää kirjottaa esseitä, tekstiä ja lukea, mutta että voisi tuoda ruokaa ja purkitettua vettä jolla keittäisin sen ruuan.
Jatkan nukkumista ja herään puoli yksi siihen että auto ajaa pihaan. Jani tulee sisään ruuan sun muun kanssa, keittelemme kahvit ja juttelemme isästä ja siitä miten tästä jatkan. Jani itse asui tässä mökissä parin kesän ajan tehdessään töitä, n. 5 kesää. Yksin täällä keskellä ei mitään. Välipäivinä takaisin Ouluun, autolla kun liikkuu helposti. Jani oli tuonut TVn joka tapauksessa ja varmisti vielä jäänkö tänne. Sanoi myös että myöhemminkin hän voi hakea jos täällä ahdistaa liikaa. Kävimme kaupassa hakemassa lisätarvikkeita kieltäydyttyäni.
Janin lähdettyä katselin huvikseni lehtiä läpi, kaikki olivat vuosilta 2004-2006. Kammarissa olevat vaatteet kuuluivat kuulemma anille. Erinäisten puhelujen lisäksi päivä on mennyt perustarpeita tyydyttäessä sekä kirjoittaessa, lukiessa ja miettiessä. Olen puhunut puhelimessa esimerkiksi siskoni Sentun kanssa, hänellä oli ennen samantapainen tilanne. Hänet pakotetettiin muuttamaan
kahdeksantoista vuotiaana ja hankkimaan työn. Hän sanoi
"Sinulla on arvoa, elä anna kenenkään pompotella itseäsi"
"Meille ei ole suotu Hollywoodin unelmaperheitä, on tyydyttävä siihen mitä on saanut ja rakentaa parempi oma elämä, vanhemmat ovat vanhempia vain kirjoissa, jokainen elää oman elämänsä erikseen. Vanhempien murheet ja tavat ei saa vaikuttaa meidän murheisiimme ja tapoihimme"
"On oltava vahva ja elää oma elämä"
"- Sinä olet kokenut viiden vuoden aikana enemmän kuin me muut sisarukset, ihan liikaa olet joutunut kokemaan, sinä olet vahva poika, tai no mies, eihän sinua enää pojaksi voi kutsua
- Minä olen mies vasta kun minulla on työpaikka
- Ja sinähän saat kyllä työpaikan"
"Onneksi meillä sisaruksilla on kumminkin toisemme joille hölöttää huolemme silloin kun emme ole vahvoja"
Arvostan sisartani suuresti, hän on vahva persoona. Hyvin on rakentanut oman perheensä vaikka omat lähtökantansa olivat myös surkeat. Isänsä ei ole biologinen isänsä, oikeaa isää ei tiedetä, eikä enää voida äidin kuoleman jälkeen edes saada selville. Äiti oli siis 16 vuotiaana suhteellisen villi.
Soittipa minulle muitakin, ja minäkin soitin mutta ei niistä sen enempää.
Lopetus ajankohta: 23:18
EDIT: Lisäys, huvittavaa että sain niistä asioista mitä menin selvittämään vain yhden selvitettyä, kaikista isoin asia oli jokin aivan muu ja siitä en kirjoittanut ollenkaan.
Varastin Kaito-kuniltaSunnuntai 11.05.2008 02:13
[ ] Aerofobia = lentopelko tai raittiin ilman pelko.
[ ] Afefobia = kosketuksen pelko.
[ ] Glossofobia = yleisellä paikalla puhumisen pelko.
[ ] Agorafobia = aukeiden, julkisten paikkojen pelko, torikammo, yksin liikkumisen pelko.
[ ] Aikmofobia = terävän kammo, pistävien esineiden pelko.
[ ] Ailurofobia = kissojen pelko
[/] Algofobia = kivun pelko.
[ ] Androfobia = miesten pelko.
[ ] Antrofobia = ihmisten pelko.
[ ] Apifobia = ampiaisten pelko.
[ ] Astrafobia = ukkosen ja salamoinnin pelko.
[x] Atelofobia = epätäydellisyyden pelko.
[x] Autofobia = omaan itseensä kohdistuva pelko.
[ ] Bakteriofobia = bakteerikammo.
[ ] Bogyfobia = peikkojen ja demonien pelko.
[ ] Bromidrosifobia = pahalta haisemisen pelko.
[ ] Deipnosofobia = pöytäkeskustelun pelko.
[/] Dementofobia = hulluksi tulemisen pelko.
[ ] Demofobia = väkijoukkojen pelko.
[ ] Didaskalei-nofobia = koulun pelko.
[ ] Dystychifobia = onnettomuuksien pelko.
[x] Eremofobia = yksin jäämisen pelko.
[ ] Ereuthofobia = punastumisen pelko.
[ ] Erotofobia = seksuaalisten tunteiden pelko.
[ ] Exofobia = kaiken normaalin ulkopuolella olevan pelko.
[ ] Fobofobia = pelkäämisen pelko.
[ ] Farmakofobia = lääkkeiden pelko.
[ ] Gringofobia = vieraiden valkoihoisten pelko.
[ ] Gymnofobia = alastomuuden pelko.
[ ] Gynefobia = naisten pelko.
[ ] Hematofobia = veren näkemisen pelko.
[ ] Hippofobia = hevosten pelko.
[ ] Herpetofobia = matelijoitten pelko.
[ ] Hodofobia = matkustamisen pelko.
[ ] Hypengyofobia = vastuun pelko.
[ ] Hypnofobia = unen pelko.
[ ] Hypsofobia = korkean paikan kammo.
[ ] Iatrofobia = lääkärille menemisen pelko.
[ ] Kaetofobia = karvojen pelko.
[ ] Koulrofobia= Pellejen pelko
[ ] Klaustrofobia = ahtaanpaikan kammo, suljettujen tilojen pelko.
[ ] Kleptofobia = varastamisen pelko.
[ ] Klimakofobia = portaissa kaatumisen pelko.
[ ] Koprofobia = ulosteiden pelko.
[ ] Ksenofobia = vieraitten tai ulkomaalaisten pelko.
[ ] Kynofobia = koirien pelko.
[ ] Lygofobia = pimeän pelko.
[ ] Negrofobia = mustien ihmisten pelko.
[/] Monofobia = yksinäisyyden pelko.
[ ] Mythofobia = valehtelemisen pelko.
[ ] Neofobia = uusien asioiden pelko.
[ ] Nekrofobia = kuolleiden pelko.
[ ] Pogonofobia = partojen pelko.
[ ] Paedofobia = lapsien tai nukkejen pelko.
[ ] Pnigofobia = tukehtumisen pelko.
[ ] Pterononfobia = höyhenten pelko.
[x!!!!] Satanofobia = saatanan pelko.
[ ] Selenofobia = kuun pelko.
[ ] Tanatofobia = kuolemanpelko.
[ ] Taphefobia = elävältä hautaamisen pelko.
[ ] Teatrofobia = teatterien pelko.
[ ] Telefonofobia = puhelimen käytön pelko.
[ ] Teratofobia = hirviöiden pelko.
[ ] Termofobia = kuumuuden pelko.
[/] Thaasofobia = tylsyyden pelko.
[ ] Triskaidefobia = numeron 13 pelko.
[ ] Tsienofobia = lumen pelko.
[ ] Vermifobia = matojen pelko.
[ ] Vomitofobia = oksentamisen pelko.
[ ] Xenodochiofobia = vierailukammo, pelko mennä kylään.
[ ] Zoofobia = eläinten pelko.
[ ] Ofiofobia = käärmeiden pelko. (KS. matelijoiden pelko)
[/] Odontofobia = hampaitten pelko.
[ ] Oftalmofobia = silmien pelko.
[ ] Oklofobia = tungos kammo.
[ ] Optofobia = silmien avaamisen pelko.
[ ] Parthenofobia = neitsyiden pelko.
[ ] Filosofobia = filosofian ja filosofien pelko. (Ultra reps!)
[ ] Harpaksofobia = ryöstäjien pelko.
[/] Atykifobia =epäonnistumisen kammo
[ ] Oftalmofobia =tuijotetuksi tulemisen pelko
[ ] Glossofobia= yleisön edessä puhumisen kammo
[ ] Araknofobia= hämähäkkien pelko
[ ] Afefobia = kosketuksen pelko.
[ ] Glossofobia = yleisellä paikalla puhumisen pelko.
[ ] Agorafobia = aukeiden, julkisten paikkojen pelko, torikammo, yksin liikkumisen pelko.
[ ] Aikmofobia = terävän kammo, pistävien esineiden pelko.
[ ] Ailurofobia = kissojen pelko
[/] Algofobia = kivun pelko.
[ ] Androfobia = miesten pelko.
[ ] Antrofobia = ihmisten pelko.
[ ] Apifobia = ampiaisten pelko.
[ ] Astrafobia = ukkosen ja salamoinnin pelko.
[x] Atelofobia = epätäydellisyyden pelko.
[x] Autofobia = omaan itseensä kohdistuva pelko.
[ ] Bakteriofobia = bakteerikammo.
[ ] Bogyfobia = peikkojen ja demonien pelko.
[ ] Bromidrosifobia = pahalta haisemisen pelko.
[ ] Deipnosofobia = pöytäkeskustelun pelko.
[/] Dementofobia = hulluksi tulemisen pelko.
[ ] Demofobia = väkijoukkojen pelko.
[ ] Didaskalei-nofobia = koulun pelko.
[ ] Dystychifobia = onnettomuuksien pelko.
[x] Eremofobia = yksin jäämisen pelko.
[ ] Ereuthofobia = punastumisen pelko.
[ ] Erotofobia = seksuaalisten tunteiden pelko.
[ ] Exofobia = kaiken normaalin ulkopuolella olevan pelko.
[ ] Fobofobia = pelkäämisen pelko.
[ ] Farmakofobia = lääkkeiden pelko.
[ ] Gringofobia = vieraiden valkoihoisten pelko.
[ ] Gymnofobia = alastomuuden pelko.
[ ] Gynefobia = naisten pelko.
[ ] Hematofobia = veren näkemisen pelko.
[ ] Hippofobia = hevosten pelko.
[ ] Herpetofobia = matelijoitten pelko.
[ ] Hodofobia = matkustamisen pelko.
[ ] Hypengyofobia = vastuun pelko.
[ ] Hypnofobia = unen pelko.
[ ] Hypsofobia = korkean paikan kammo.
[ ] Iatrofobia = lääkärille menemisen pelko.
[ ] Kaetofobia = karvojen pelko.
[ ] Koulrofobia= Pellejen pelko
[ ] Klaustrofobia = ahtaanpaikan kammo, suljettujen tilojen pelko.
[ ] Kleptofobia = varastamisen pelko.
[ ] Klimakofobia = portaissa kaatumisen pelko.
[ ] Koprofobia = ulosteiden pelko.
[ ] Ksenofobia = vieraitten tai ulkomaalaisten pelko.
[ ] Kynofobia = koirien pelko.
[ ] Lygofobia = pimeän pelko.
[ ] Negrofobia = mustien ihmisten pelko.
[/] Monofobia = yksinäisyyden pelko.
[ ] Mythofobia = valehtelemisen pelko.
[ ] Neofobia = uusien asioiden pelko.
[ ] Nekrofobia = kuolleiden pelko.
[ ] Pogonofobia = partojen pelko.
[ ] Paedofobia = lapsien tai nukkejen pelko.
[ ] Pnigofobia = tukehtumisen pelko.
[ ] Pterononfobia = höyhenten pelko.
[x!!!!] Satanofobia = saatanan pelko.
[ ] Selenofobia = kuun pelko.
[ ] Tanatofobia = kuolemanpelko.
[ ] Taphefobia = elävältä hautaamisen pelko.
[ ] Teatrofobia = teatterien pelko.
[ ] Telefonofobia = puhelimen käytön pelko.
[ ] Teratofobia = hirviöiden pelko.
[ ] Termofobia = kuumuuden pelko.
[/] Thaasofobia = tylsyyden pelko.
[ ] Triskaidefobia = numeron 13 pelko.
[ ] Tsienofobia = lumen pelko.
[ ] Vermifobia = matojen pelko.
[ ] Vomitofobia = oksentamisen pelko.
[ ] Xenodochiofobia = vierailukammo, pelko mennä kylään.
[ ] Zoofobia = eläinten pelko.
[ ] Ofiofobia = käärmeiden pelko. (KS. matelijoiden pelko)
[/] Odontofobia = hampaitten pelko.
[ ] Oftalmofobia = silmien pelko.
[ ] Oklofobia = tungos kammo.
[ ] Optofobia = silmien avaamisen pelko.
[ ] Parthenofobia = neitsyiden pelko.
[ ] Filosofobia = filosofian ja filosofien pelko. (Ultra reps!)
[ ] Harpaksofobia = ryöstäjien pelko.
[/] Atykifobia =epäonnistumisen kammo
[ ] Oftalmofobia =tuijotetuksi tulemisen pelko
[ ] Glossofobia= yleisön edessä puhumisen kammo
[ ] Araknofobia= hämähäkkien pelko
Vuoropuhelu 2Tiistai 29.04.2008 06:16
Muistojeni katkerat sivut
Tangoissa liehuvat suomen liput
Sekä lehdistö että myyntikäyrät
Kertovat samaa tarinaa
Tarinaa pojasta
Ujosta mutta nokkelasta
Sekä pojan vanhemmista
Nyrkeistä ja alkoholista
muutoista ja riidoista
ylimielisyydestä joka on syntynyt ajatuksista
Töitä tehnyt olen enemmän kuin sinä
Sinä olet nuori, sinä et ole minä
Sinä minua huonompi olet
Näin minä ajattelen, syynä on erillaisuutesi
Pojan vastaväitteet huonoudestaan
Ei korvissa soi, ne huuhdotaan vessaan
Vaikka poika neuvoa antaa, kunnioittaa vanhempiaan
Ja riidat pysäyttää koittaa
Tuloksena on suuttumus
Poika haluaa perusteluja, miksi näin hänestä ajatellaan
Tämä ylimielinen poika puhui sinulle! Väittääkö hän että olet väärässä
Totta kai se on niin! Eihänhän hän muuten sinulle puhuisi, eihän hän koskaan puhu
Sinun epäluulosi tekee minut hulluksi, miksi epäilet sanojani
Sanoissani en piilottele mitään, sanat kertovat mielenkiinnosta
Minä en kieroile sinulle niinkuin luulet, jos sinua vihaisin miksi sinua auttaisin
vaikka väitätkin etten auta.
Alkoholista kaikki alkoi, ja alkoholiin kaikki päättyy
Erot että kuolemat, myös sinun tuleva kuolemasi
Olet oikeassa, minä olen ylimielinen, mutta kun niin ajattelen en sinulle puhu
Jos ajattelen olevani sinua parempi, sinä huomaat sen koska silloin huudan
Suuttumukseni on turhaa
Se perhe-elämämme murhaa
Vaan tällä tiellä olemme olleet jo kauan
Siitä lähtien kun rakkaasi jätti sinut
Hyvästä syystä jätti, ja otti minut
Itse tulin takaisin, itse voin syyttää siitä itseäni
Vaan toden totisesti sinne mistä tulin
en halua koskaan mennä takaisin
PS: Ei ole runo, pseudoruno kylläkin.
Tangoissa liehuvat suomen liput
Sekä lehdistö että myyntikäyrät
Kertovat samaa tarinaa
Tarinaa pojasta
Ujosta mutta nokkelasta
Sekä pojan vanhemmista
Nyrkeistä ja alkoholista
muutoista ja riidoista
ylimielisyydestä joka on syntynyt ajatuksista
Töitä tehnyt olen enemmän kuin sinä
Sinä olet nuori, sinä et ole minä
Sinä minua huonompi olet
Näin minä ajattelen, syynä on erillaisuutesi
Pojan vastaväitteet huonoudestaan
Ei korvissa soi, ne huuhdotaan vessaan
Vaikka poika neuvoa antaa, kunnioittaa vanhempiaan
Ja riidat pysäyttää koittaa
Tuloksena on suuttumus
Poika haluaa perusteluja, miksi näin hänestä ajatellaan
Tämä ylimielinen poika puhui sinulle! Väittääkö hän että olet väärässä
Totta kai se on niin! Eihänhän hän muuten sinulle puhuisi, eihän hän koskaan puhu
Sinun epäluulosi tekee minut hulluksi, miksi epäilet sanojani
Sanoissani en piilottele mitään, sanat kertovat mielenkiinnosta
Minä en kieroile sinulle niinkuin luulet, jos sinua vihaisin miksi sinua auttaisin
vaikka väitätkin etten auta.
Alkoholista kaikki alkoi, ja alkoholiin kaikki päättyy
Erot että kuolemat, myös sinun tuleva kuolemasi
Olet oikeassa, minä olen ylimielinen, mutta kun niin ajattelen en sinulle puhu
Jos ajattelen olevani sinua parempi, sinä huomaat sen koska silloin huudan
Suuttumukseni on turhaa
Se perhe-elämämme murhaa
Vaan tällä tiellä olemme olleet jo kauan
Siitä lähtien kun rakkaasi jätti sinut
Hyvästä syystä jätti, ja otti minut
Itse tulin takaisin, itse voin syyttää siitä itseäni
Vaan toden totisesti sinne mistä tulin
en halua koskaan mennä takaisin
PS: Ei ole runo, pseudoruno kylläkin.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Runoilu Harrastukset
VuoropuheluTiistai 29.04.2008 05:25
Elämäni tuli ja sen liekki
Ei tule sammummaan, sen tiesin
Rauhassa meditointi, paikallaan oleminen
Ei kuulu minulle, ja niin käy kulkeminen
Yksi ainut suunta
Eteenpäin, eteenpäin
Tähän jos jään niin hukun
Ja jälkeen jää vain luut
Ja näin käy marssiaskeleet ihmisen
Hiljaisen ja miettiväisen
Käskevä johtajahahmo
Jonka elämää johtaa taistelutahto
Mitään ei koskaan hävitä lopullisesti
Elämä jatkuu, teot jatkuvat niinkuin myös mietteet
Häviöiden kautta käy tie voittoon
Lopulliseen pelastukseen ja toivoon
Kaikki me kuolemme, jälkeemme jää vain luut
Ja niin käy perässä ihmiset muut
Mutta jälkeen jää myös muisto ja kunnia
Elämä jatkuu ikuisesti muiden sydämissä
Ja muistokirjoituksista historiaan
Eläminen jatkuu haudan takaa
Vaikka ihminen sieluineen siinä makaa
Koskaan et kuole, koskaan et unohdu
Koskaan ei rakkaus kuole, koskaan ei kenenkään lapsen
Sydämessämme soi äänesi, kuvasi vilkkuvat päässämme
Vaan silti käy marssiaskeleet, ja elämä jatkuu
Niin kauan kuin itse hautaan menen
Unohda sinua koskaan en
Jonain kauniina päivänä lapseni minua muistavat
Jonain kauniina päivänä olen kuollut ja elämä jatkuu
Jonain kauniina päivänä tajuan rakkautesi syvyyden
Jonain kauniina päivänä huomaan miten meitä kaipasit
Jonain kauniina päivänä rakastan ja minua rakastetaan
Tuona päivänä suru peittää maan,
Vaan lapseni jatkavat marssiaskeleitaan
Häviö tämäkin vain tiellä voittoon
Ikuiseen kunniaan ja loistoon
Ei tule sammummaan, sen tiesin
Rauhassa meditointi, paikallaan oleminen
Ei kuulu minulle, ja niin käy kulkeminen
Yksi ainut suunta
Eteenpäin, eteenpäin
Tähän jos jään niin hukun
Ja jälkeen jää vain luut
Ja näin käy marssiaskeleet ihmisen
Hiljaisen ja miettiväisen
Käskevä johtajahahmo
Jonka elämää johtaa taistelutahto
Mitään ei koskaan hävitä lopullisesti
Elämä jatkuu, teot jatkuvat niinkuin myös mietteet
Häviöiden kautta käy tie voittoon
Lopulliseen pelastukseen ja toivoon
Kaikki me kuolemme, jälkeemme jää vain luut
Ja niin käy perässä ihmiset muut
Mutta jälkeen jää myös muisto ja kunnia
Elämä jatkuu ikuisesti muiden sydämissä
Ja muistokirjoituksista historiaan
Eläminen jatkuu haudan takaa
Vaikka ihminen sieluineen siinä makaa
Koskaan et kuole, koskaan et unohdu
Koskaan ei rakkaus kuole, koskaan ei kenenkään lapsen
Sydämessämme soi äänesi, kuvasi vilkkuvat päässämme
Vaan silti käy marssiaskeleet, ja elämä jatkuu
Niin kauan kuin itse hautaan menen
Unohda sinua koskaan en
Jonain kauniina päivänä lapseni minua muistavat
Jonain kauniina päivänä olen kuollut ja elämä jatkuu
Jonain kauniina päivänä tajuan rakkautesi syvyyden
Jonain kauniina päivänä huomaan miten meitä kaipasit
Jonain kauniina päivänä rakastan ja minua rakastetaan
Tuona päivänä suru peittää maan,
Vaan lapseni jatkavat marssiaskeleitaan
Häviö tämäkin vain tiellä voittoon
Ikuiseen kunniaan ja loistoon
- Luokiteltu yhteisöihin
- Runoilu Harrastukset
[Ei aihetta]Maanantai 28.04.2008 02:32
http://www.youtube.com/watch?v=eS9J36D7KsE <- Haluan tuon laitteen millä toi soittaa noita "bassoja" tuossa
Curse you villain! ( bottlefairy )Lauantai 26.04.2008 01:00
Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa
1. Kone
2. Puhelin.
3. Juomat
4. Vaatteet
5. Karkit
Joo ei nyt tullu mitää mielee erikoista kun en pidä tavaroita muutenkaan erityisen tärkeinä :P ( ja en oo saanu vielä kuviakaan liikkeestä :/ )
*rumpujen sointia*
Hasteet menetvät!:
- Meiju/Uke
- Kaito
- Salla serkku
- Mira
- Sami
1. Kone
2. Puhelin.
3. Juomat
4. Vaatteet
5. Karkit
Joo ei nyt tullu mitää mielee erikoista kun en pidä tavaroita muutenkaan erityisen tärkeinä :P ( ja en oo saanu vielä kuviakaan liikkeestä :/ )
*rumpujen sointia*
Hasteet menetvät!:
- Meiju/Uke
- Kaito
- Salla serkku
- Mira
- Sami
Paras järjestyksenvalvoja ikinäTorstai 24.04.2008 02:19
http://www.youtube.com/watch?v=glTsjRBcPMc
Jo pelkästään tuo tekee Tampereen reissusta sen arvoisen.
Jo pelkästään tuo tekee Tampereen reissusta sen arvoisen.
Mahtava reissuMaanantai 21.04.2008 03:21
... josta lisää huomenna koska väsyttäääääää
Mutta kumminkin tässä ois tampere kupliista kuvia, random sakkia enimmäkseen mutta osa meidänkin sakista:
http://ksilta.edu.ouka.fi/~apikkuaho/TampereKuplii/
Mutta kumminkin tässä ois tampere kupliista kuvia, random sakkia enimmäkseen mutta osa meidänkin sakista:
http://ksilta.edu.ouka.fi/~apikkuaho/TampereKuplii/