Välil vaan olo nii masentunu/
huomasin et kerkesin asettuu just/
asettuu juu, tuulta vasten tullu/
tiedän, ettei täs enää aseet tunnu/
Oon kokenu kans kovii, mut selvinny/
kadottanu itteni ja taas etsiny/
silmät vetistyny ja parkunu maailmaa/
nauttinu myös siitä mitä saanu aikaa/
joo, nyt elämä raidaa raiteillaa/
ei tarvi raataa, tää valuu ilman vaihteita/
välillä keveetä, ja välil taas taakkoi/
vanhoi jaksoi, joskus katsoa jaksoin/
omis silmis kasvoin, hurjaa menoo/
ei kiinnostanu ku joku kuraa kertoo/
sain paskaa niskaa, omist mokist/
huuli pyöreen, ku tuntuma nii totist/
en tajunnu et mitä väärin teinkää/
en tie nyt ne heittää kai säälist leipää/
Välil vaan olo nii masentunu/
huomasin et kerkesin asettuu just/
asettuu juu, tuulta vasten tullu/
tiedän, ettei täs enää aseet tunnu/
Tunteista puhutaa, huhuja, sun muut' turhaa/
hain tuntumaa, sydän rumpuna, tunnustan/
tajusin asioita vasta kun musta/
rupes tuntuu siltä ettei vastaan tuu ku mustaa/
ikusta usvaa ja tuskaa, vois lopettaa/
tulee tajuttuu vast ku kokemus opettaa/
ettei kannata mitää ollenkaa sopertaa/
että sattuu, se nujertaa vaan kovempaa/
sit kummastuttaa, kumpaan junaan?/
hyppään, et saan pelastuu taas/
velast tuskaan, pelaan surmaan/
kelaan summaa jonka laitoin likoon susta/
syvä huokaus, toi kaikki on ohi nyt/
kysyn iteltä, "otiksä opiks", kyl/
tosiaanki, alan asettuu, en masennu en/
nyt pikkuhiljaa sen pahan aseen tunnen/
Välil vaan olo nii masentunu/
huomasin et kerkesin asettuu just/
asettuu juu, tuulta vasten tullu/
tiedän, ettei täs enää aseet tunnu/