Nyt on pimeetä ja, nyt on ilma viilee taas/
menoo sinnetänne, aika pitää kiirettä vaa/
pusken pusken, koitan parhaani mukaan jaksaa/
koitan kestää ja hienommaks jauhaa tätä paskaa/
tää on ku kahlais suossa, kahlaa mut suotta/
tullu kahlattuu täs paskas jo viistoista vuotta/
nää vuodet tekee must kovemman,ne henkisest' muokkaa/
ja kohta oon valmis elämää, kohta oon a-luokkaa/
oon kestäny mones suhtees monii vaikeuksii/
nauranu kippuras, jopa itkeny haikeuksii/
purru hampaat yhteen, ja puren yhteen nytkin/
tehny väärät päätökset vaik oikeesee ois kyennytkin/
Maailmaan, mut tehtii dallaa/
mulle tehtii ruuminosat, no, kuten kaks jalkaa/
niillä mä kävelen eteenpäin, näin/
pyrin yli mitä sit onkaan edessäin/
Löydän myös elämäst' positiivisen puolen/
elän tääl loppuun asti, ja sit aikanaan kuolen/
mut tehtii tänne vaan kerran, ei annettu mahist' toista/
annettiin vaan mahis tehtävään, ja täys mahis loistaa/
en haluu niitä poistaa, elän siis täysillä elämääni/
vahvistan kauan kaikkee täältä keräämääni/
herään tääl siis, samas paikas nukahdan illalla/
pidän huolen ettei mikään päivä tuu olee pilalla/
viha laantuu viinalla, kuten monet tääl kertoo/
mut myös viina on se joka pistää ihmiset eroo/
siis en syntyny mistää turhast' tänne tappelee/
mut synnytettii elämää eteenpäin kattelee/
ja jakselee, niinku mä teenki joka päivä/
oon oikeest' henkilö jol' ei mitää huolenhäivää/
Maailmaan, mut tehtii dallaa/
mulle tehtii ruuminosat, no, kuten kaks jalkaa/
niillä mä kävelen eteenpäin, näin/
pyrin yli mitä sit onkaan edessäin/