IRC-Galleria

EIlen eli tiistaina päiväkirjamerkintäni jälkeen touhusin koneella ja kotona johonkin yhteentoista kahteentoista ja lähdin kaupungille. Siirsin yhdessä mestassa kuvia koneelle, että kansa saa niitä käyttöön, eikä tarvinnut mun poltella levylle. Ihanalle tytölle jauhoja vein..... pirtelöä söin... nauroin ja rupattelin. Kitaraa soitin.... oli hyvä olla. Olin onnellinen. Eilen itseasiassa olin onnellinen alkuiltaan asti.
Oli ihania onnen hetkiä ja nauroin. Tuntui, että osaan olla ihmisiksi ja ihmiset ovat ihania!

Treeneihin köpötin n. 10 min myöhässä eli lähemmäs puoli viisi. Kesken treenien kuulin, että ihanalta ihmiseltä kuollut tärkeä ihminen. Pisti mielen mustaksi, etenkin kun puhelimessa en ollut oikein kuullut kaikkea taustahälyn vuoksi ja kun en löytänyt oikeita sanoja.

Treenit menivät lopun aikaa niin kuin menivät. Olin omissa maailmoissani.

Suretti ja harmitti, kun en osannut olla tukena.

Tuntui taas, etten osaa kommunikoida. Ilta ja yö meni kotona rauhallisesti.

Heräsin tänään taas puolikuuden aikaan.

Oli rauhallinen aamu.

Olen kirjoittanut jostain puoliseiskasta eteen päin koneella. Ja kuunnellut Backyard Babiesia.

Toivon, että näkisin tänään ihanaa ihmistä. Tykkäisin ihan hitosti, mutta tiedän ettei välttämäti tuukaan käymään. Ymmärrettävästi. Kaukolohtua koitan koko ajan lähettää. Toivon, että perille menee.

Uskaltaisikohan sitä soittaa ja kysyä kuulumisia?

(olenpa aralla päällä tänään... outoa)

Ollut tosiaan tänään hyvin haikea olo. Hyvin haikea.

Sen varmaan edellisestä viestistä voi päätellä.