Tää kaipaa surkeesti jotain suurta
vois mennä maailman mukana ja nähä alati vaan uutta
uutta, lisää, uutta
mutta
Sehän tässä mättää että
Sitä tajuu aina
sen vaikka selvittäis sen mikä on allikko
sen vaikka seikkailis kuinka monta mettää
sen vaikka kiipeis kuinka monta kallioo
sen vaikka seilailis kuinka monta vettä
ja näkee tajuttoman vaivan
viä niittäs niittyä ja vainioo
verta nenästäni kaivan
kuvitellen
ihastellen
ajatellen
et kato se on sitä kohtaloo
se lammikko
ei ollu keidas vaan se on aavikko
kuiva ku sahara
ja hidas, ankee ja avara
sekin mettä
niinku kaikki muutkin, heikot oksat pettää
ja hei kallio on vaan ropinaa ja soraa
ja meri mun alla vähänen lätäkkö
kun tää liikaa suolaa päästään poraa
niin ja siitä pellosta sen verran
sillon koskin viikatteeseen viimisen kerran