Tässä on taas tapahtunut vaikka mitä. Vois joskus kokeilla elää viikon tylsää ja tavallista elämää ilman minkäänlaista draamaa. huoh.
Eli homman nimi on tämä. Aamulehtimies ja Audimies kera Englishmänin näki lähes alasti minut, erään ystävän ja Sainion. Kai sen nyt kaikki tietää mitä ensimmäisenä tulee mieleen jos näkee kaksi naista ja yhden miehen alasti. Totuuden nimissä, alastomuutta onneksi löytyi sisältä lisää.
Ei sitä vaan voi ymmärtää miksei ihmiset voi nukkua yöllä, vaan tarvitsee hiippailla ihmisiä säikyttelemässä. Naapureidemme virheestä johtuen nyt meidän on Sainion kanssa pakoiltava heitä. Eräänä päivänä kuulimme heidän ääntensä lähestyvän ja tuli kova kiire takaisin sisälle. Vähän liiankin kova. Juoksin ovenkarmia päin ja korvasta rupesi vuotamaan verta. Siinä juostessa juoksin huomaamatta myös avovaimoa päin. Olin jo päässyt sisälle kun rappukäytävästä kuulin
Sainion hiljaa sanovan, että hän kaatui. Ja ihme kyllä , rappusiin jälleen.
Vaikka tässä paossa olisi voinut käydä huonostikkin, niin mielestämme on oikein antaa paranemisaikaa ihmiselle joka meidät alasti näkee. Onnesta emme taannoin lainnanneet audimiehen meisseliä. Sen palauttaminen olisi ollut ehkä jo mennyt pokkaa on- asteikon yli.
Onnesta taas alkoi uusivuosi. Yllätyksenä toistaseksi pysyköön voiko tästä vuodesta tosiaankin tulla viime vuotta tapahtumarikkaampi. Uutena vuotena ammuimme ystäviemme kanssa raketteja vahingossa naapurin ikkunaan. Pakkauksissa pitäisi kertoa tarkemmin, josei raketit nousekkaan ihan suoraan. Illan aikani päädyttiin sitten vähän sinne sun tänne. Eli mm. Hervannan hurjalle. Loppujen lopuksi sain levätä koko yön kahden Turkulaisen välissä. En kuitenkaan Turussa. Luojalle kiitos siitä.
Eilen mentiin Aaltosen kanssa ``yhdelle`` kaljalle. Ei se tosin ihan siihen yhteen kaljaan jäänyt. Tapahtui taas kerran kaikkea ennenkuulomatonta. Eräät herrat tarjosivat jotain kuohuhommaa. Juuliaa sanoivat kyyniseksi ja mua luotettavan näköiseksi. Mies paljastui lopulta toimitusjohtajaksi. Ja sain työtarjouksen. Huomenna keskustellaan asiasta vielä tarkemmin.
Kun saimme karistettua edellä mainitut herrat pois päädyimme joidenkin kanssa jatkoille. Ja mitä vielä. Lähdettiin ajaan autolla kohti tuntematonta. Aaltonen ja minä tiiviisti jossain takakontissa.
Lopulta olimme onneksi perillä ja hengissä. Mutta ette ikinä voi kuvitellakaan missä. Jossain isossa hallissa missä tehdään öljynporauslautan osia. Siellä aamuvuorolaisetkin jo ahertivat. Ja olivat myös hirveen mukavia. Auttoivat laittamaan laastarin sormeen kun se vuoti verta. Kukaan ei edes voinut valittaa mitään, koska paikan pomo oli menossa mukana. Loppujen lopuksi rupesi keittämään sielä. Ainoa musiikki mitä löytyi oli jotain Jamppa Pamppa Tuomista ja eräs miehistä oli tyhmä kuin saapas. Aaltonen heitti sille onneksi hyvää settiä. Päätimme siis kääntyä erään söpön aamuvuorolaisen puoleen ja hän ystävällisesti heitti tytöt kotiin nukkumaan.
Varmaan n. viikko sitten saatiin joku ihme epävirallinen varoituspaskapaperi käytävästä kuuluvasta metelistä ja liian pitkään mölyämisestä. Ja naapurin mummo on ehkä kuallu. Siä on monta päivää ollu ikkuna ravolla, mutta ei valoa eikä liikettä. Sainion kanssa menemme haistamaan postiluukkua tässä joku päivä. Mutta se on niitä ensi viikon asioita.
Ainiin vielä kuluneen vuoden hauskin löyty. Kaapin pohjalta esille tullut Aaltosen seiskaluokan koulukuva.