IRC-Galleria

Tiistai 26.6.

Ennen puolta paivaa hommauduin ulos hostellista ja jatin tavarani respaan tiskin alle myohempaa noutua varten, jonka jalkeen suuntasin keskustaan. Pyoriskelin hetken jo melko tutuksi tulleita keskustan katuja ennen kuin menin ekalta Kioto-reissulta tuttuun mangakahvilaan useammaksi tunniksi. Jalleen kerran paasin kuumasta ihanan viileaan ja sain nestetasapainon kohdalleen killittimalla limpparia ja kaakaota. Lisaksi tama paikka on ainoa tietamani, josta saa pehmista vapaasti.

Asumaanhan sinne ei voinut jaada ja lahdinkin hostellini laheisille kujille geiko- ja maiko-metsalle. Nailta Japanin kauneimmilta kujilta jos jostakin voisi sellaisen bongata. Kuljin alueen lapi melko suoraviivaisesti mutkittelemalla silloin talloin toiselle kujalle. Tuloksenani oli taysi nolla molempia. Jatkoin matkaani lahella oleville nahtavyyksille, joista on pieni maininta kartassani. Harmikseni ne olivat menneet jo kiinni, kun tulin aikani tuhonneeksi mangakahvilassa. Yhden muurin takaa nousi valtaisa, ehka kivinen, patsas. Sen luokse olisi ollut kiva paasta ihmettelemaan katten taitoja.

En keksinyt enaa mitaan ihmeellista tekemista ja kavin hakemassa hostellilta kamani, josta suihkin suorinta reittia eiliseen sentoon - tai ainakin luulin suihkivani. Kioton keskusta osoittautuikin muuttuvaksi labyrintiksi. Pitkien etsiskelyjen jalkeen loysin lopulta perille. Talla kertaa en saunalippua vaivautunut ostamaan, kun ei se niin hyva paikka ollut. Kavasin kylma-altaassa lojumisen jalkeen altaassa, jossa en edellisena paivana kaynyt. Pelkasin pitkaan, etta jotenkin kylma-altaassa niinkin pitkaan lilluminen ei ole hyvasta, kun kaden tai jalan asettaminen johonkin tiettyyn asentoon sai aikaan hillitonta tykyttymanista ja nykimista raajassa. Sitten hoksasin altaan parissa seinassa olevat keltaiset reialliset levyt. Tarkempi tutkiskelu niista sai minut epailemaan, etta altaaseen syotetaan sahkovirtaa. Varmistuksen tahan sain, kun kysyin hieman englantia puhuneelta miehelta asiasta. Sen jalkeen jaimme istuskelemaan pidemmaksi aikaa altaan reunalla hopottelemaan ja naureskelemaan. Antoipa han lahtiessaan kayntikortin ja kehotti lahettamaan viestia, jos Japanin kulttuuri kiinnostaa.

Sentoosta lahtiessani kavin viela viimeiset saatamassa netissa mangakahvilassa ja kavelin juna-asemalle odottamaan eilen varaamaani yobussia. Odotteluiden jalkeen lopulta paasin bussiin ja matkani kohti Tokioa jalleen alkoi. Tassa vaiheessa en viela osannut sanoa jaisinko sinne, vai jatkaisinko aamulla pohjoiseen. Alkumatkan mutkat oli ikavaa keikutusta, mutta heti moottoritielle paastya valot sammutettiin ja matka oli ihanan tasaista jopa toisessa kerroksessa.