IRC-Galleria

Näin niin monta sellast ihanaa tappamisunta, ettei oo koskaa näkyny enempää. Pari kuollutta tyyppiikin siin puhu mulle kaikkee, miten oon ollu ni välinpitämätön ku ne kuoli ja tollast etten muistais niit. Ei siin mitää, en tienny et se on unta viel :D Mut tää seuraava oli kauheet:

Heräsin siihe mun toiseks viimeseen uneen. Se uni pyöri päässä, ni aattelin aatella jotain sellast, et se unohtuu. Aattelin kesää.

Äkkiäkös olin valveen ja unen rajalla, niin että avasin ulko-oven ja astuin ulos päivään, jolloin oli kaunis kesäpäivä. Linnut laulo, kuulin ne selvästi. Tuuli puhalsi ihoon, senkin tunsin. Ja haistoin tuomen kukinnon selvästi. Oli pilvetön ja kaunis päivä. Se tuntui niin todelta, että pelotti. Sillä tiesin, että tämä on sitä mun aatelmaa. No suljin sitte siin unes mun silmät ja avasin, jotta olisin herännyt. En herännytkään. Siitäkös oikeesti säikähdin, että mitä tää on.

En jäänyt enää ulko-ovelle, päätin etsiä toisen tien päästä takaisin todellisuuteen. No perkele ku kaikki oli niin todellist siin. Ruohonkin tunsin, kun sitä kokeilin kädellä. Ihan kuin toinen todellisuus.

Sitten, mun piti käydä se uni siihen pisteeseen, et naapurin eukko halus mut tilille siit, ku mun iso hurtta tappo sen yhden neljästä pienestä rumasta karvakasasta. Se oli jo ampumassa selkään, kunnes kokeilin uudestaan sulkee silmii ja avata; pääsin lopultaki takaisin!