Jotai ihanaa unta.. Awww.
Eka oltii jossai tyylii ravintolas ja aloin möksöttää etten jaksa syödä (VAIN, ETTÄ ITA PAKOTTAISI NAAMA PUNAISENA SYÖMÄÄN). Se sano rauhallisest, et ei siin mitää ja nousi, koska oli syönyt jo. Yritin vastahakoisena sitten nousta, kun olisin voinut syödäki, mut Ita katsoi kysyvästi niin oli pakko nousta ja kiikuttaa henkilökunnan keittiöön.
Mut Ita oli ilmeisest arvannu mihin pyrin, joten se pyys keittäjältä kupin, johon se laitto sen mun ylijäämäruuan ja sain sen mukaan. Oven ulkopuolella sitten menin leikilläni tarraamaan Paulaa kaulast ja kysyin siltä jotai, et: "Nii et oonko vai?" *murinaa päälle*. Tais toikin olla vastaus Nanon pikkusiskolle, jonka sanomisista otin nokkiini niin kovin. Paula oli oiva lisä unessa ottamaan vastaan vitutukseni ja sain purkaa siihen. Se vastas jotai joo, ja olin et vittu ok. Ita kipitti pois, ja seurasin sitä, mutta mulkaisin vielä pöytään päin, jossa Paula ja kumpanit olivat.
Sitte oltii Itan kaa siin Lohjan entisen Salen pihalla ja se täytti jotain koetta, malliksi mulle. Huomasin, että yks vastaus oli väärin, koska se oli kirjoitettu sellasilla pallokoukeroilla, niin nappasin kynän ja leikin opettajaa: "TÄTÄ ET KIRJOITA SITTEN KOEAJAISI"
Miten voikaan unessa nauraa? Hitto ku Ita luki mitä kirjotin ja siin luki tollee, se hajos totaalisesti. Olin ymmälläni ja tavuttelin tota sanaa monesti: "KOE-A-JAI-SI, nyt kyllä taitaa joku kirjain puuttua.."
Ita: "En en, älä sä kirjota noin koeajaisi."
"Älä viitti kiusaa.. koe.. aika..si.."
Ita: "-na -liitekin unohtu!"
"Koeaikanasi.. mut tiiätkö, musta tulee tällä menol varmasti opettaja. Osaan kirjoittaa vastauksiin."
Naurettiin yhdes siinä vielä hetken, ja oli tosi vittumaista herää ja katoin missä helvetis oon. Miksen ollu Itan kaa Lohjalla? Oli sääli herää ennen sitä ja jättää se yksin sinne unimaailmaan vielä hetkeksi. Kauheen aikanen, taidan mennä vielä moikkaamaan sitä sinne...