He's like me. Other words he likes same things than I do. At least chocolate ice cream and most of pasta meat. We also love music. He looks like me also. A bit. He has blue, kinda friendly eyes. I love them. I'm afraid that i would drown in them. It's so mystic when we're just looking on each other. There's no way I would escape. You know what it could feels? When you're stuck on someone. By your eyes. You just keep doing and you speak. Like: "You're awesome. Complete. Mellow and beautiful. I want to be like this for ever."
And that's a mistake. "For ever". Like i said in the start, he's gone now and i'm looking for him. He lies to me. Well, in part.
So, have you seen him? Why I couldn't see him? Why this is where we are?
I haven't got any choice.
"Once upon a time there was HE. I saw him to get into white horse's back..."
And still I discuss if this is just a fucking joke.
___
Hän on kuten mä. Toisin sanoen hän pitää samoista asioista kuin mä. Ainakin suklaajäätelöstä ja useista pastaruuista. Me tykätää kans musiikista. Hän myös muistuttaa mua. Hieman. Hänellä on siniset, ystävälliset silmät. Mä rakastan niitä. Pelkään, että voisin hukkua niihin. Se on niin mystist, ku me vaa tuijotetaa toisiamme. Ei mitään apuu, et pääsisin karkuun. Tiiät sä miltä se voisi tuntuu? Ku sä oot kiinni jossain. Silmilläs. Sä vaa jatkat ja puhut. "Oot mahtava. Täydellinen. Täyteläinen ja kaunis. Mä haluun jäädä tähän ikuisesti."
Siinä se virhe on. "Ikuisesti". Kuten alussa sanoin, hän on nyt poissa ja etsin häntä. Hän valehteli mulle. No, ainakin osittain.
Nii, oot sä nähny häntä? Miksen mä voi nähdä häntä? Miks me ollaan täs mis ollaan?
Mulla ei oo enää valinnanvaraa.
"Olipa kerran hän. Näin hänet kapuamassa valkoisen hevosen selkään..."
Ja silti mä pohdin, et tää on jotain vitun pilaa.