IRC-Galleria

Se, mikä meitä yhdisti
katkesi kuin helmiketju
ja rakkaus,
jota todella tunsin,
katosi pois.
Mihin se piiloutui?

Johtuiko se käytöksistä,
vaiko siitä ettei tultu toistemme huomatuksi,
maalliseen ajatteluun en saanut sitä lukkoon,
katosi se niin kuin sinäkin
ja samalla pala minua lähti pois.

Yrittänyt olen anteeksi antaa
mutten voi yksin,
en sitä pyytää pelkästään itselleni
Minä en muista,
miksi olen unohtanut?
Johtuiko se kuihtumisesta
vaiko ajasta?

Sisälläni olet silti tärkein,
tärkein näkymätön olentoni,
jonka joskus kohtasin menneisyydessäni.
Katson koko ajan taakseni,
jätän vaille tämänpäivän,
tulevan ja huomisen.

Halusin jakaa tämänkin hetken kanssasi,
niin rajallista kuin on tämä aikakin.
Mutta silti uskon sinun palaavan,
parempana, vahvempana kuin koskaan,
jolloin saan sen kaiken takaisin
ja saan elää eilisenkin edestä.

Aarteeni,
lukuisat jäämistösi muistuttavat sinusta,
en saata uskoa,
että olet poissa.
Muttei itku auta sinua kuulemaan minua paremmin
ei mesoaminen, ei raivo
Jos löytäisin rakkauden,
sen piilopaikan ja saisin sen itselleni,
saisinko sillä sinut takaisin?
Huomaatko jo nyt,
minä rakastan.