IRC-Galleria

kaikille, jotka ovat tukeneet mua. kaikille jotka ovat ottaneet neuvoistani vaarin. kaikille, jotka ymmärtävät, että en halua tuomita, haluan vaan elää elämääni, muuttaa ja olla onnellinen. haluan hidastaa elämässä juuri sen verran, että olen tyytyväinen. siks mulla on hyvä musa, pelit, ystävät, perhe, rakkaus.

olen ollut aina hyvä muille, se palkitaan nyt. ja siksi olen näin vahva. olen se feeniks, joka nousee aina tuhkasta. ja ne ihmiset, jotka ovat laittaneet minun neuvostani hyvän kiertämään, ihailen teitä, ihailen teitä!

olkaa rohkeita! olkaa vapaita! nauttikaa, mutta muistakaa, että meitä on moneen junaan. kukaan ei voi toista tuntea, jos ei tutustu ensin. jos tekstini saivat ihmiset miettimään elämänarvonsa uudelleen, se on hienoa. nyt aion hiljentyä. en halua huomiota... lataan akkujani kotona, syön, pakkaan yms. muutto lähenee. siihen ei ole pitkä aika. ja mulla on tosi paljon käytännön asioita hoidettavana muuton takia.

make love, not war. ;)

ja ihan tosi... elämässäni on yksi hulivili. ja siinä on ihan riittämiin mulle jännitystä. en ole vapailla markkinoilla. en etsi seuraa täältä. siksi kielsin kommentoinninkin. olen väsynyt... ja haluan keskittyä itseeni nyt eniten, että elämäni pysyy kasassa. elämäni jatkuu kävi miten kävi. aika näyttää.

oon ollut pari päivää työharjoittelussa ja olen jo mennyt sekaisin laskuissa, että kuinka montaa kertaa olen tullut halatuksi.

tällaista kehitysvammaisten parissa. katsotaan sitten tuleeko niitä huonoja päiviä joina ei saa haleja vaan ihan jotain muuta, haistattelua esimerkiksi.

hurts.

joinpa sitten itsekseni äsken valkovenäläisen ihan kotona. hyvin menee mullakin. no, olin tosissaan sen tarpeessa, sellainen ihme paska päivä takana...

tulis jo perjantai ja Tuomas kotiin. alkaa pikku hiljaa pää hajota tähän yksin olemiseen ja muuhun kakkaan.

voikohan raha-asioiden murehtimiseen kuolla?

ei pitäisi kiintyä liikaa noihin ensikotikisuihin. pääsi itku kun veivät Milkan tänään... onneksi vasta sitten kun olivat jo poistuneet kissan kanssa...

alkaa jo vähän mennä hermot tähän ainaiseen nuhassa tai yskässä olemiseen, kun vasta kuukausi sitten viimeksi olin tässä kunnossa... taas ihan helkkarinmoinen paine otsassa ja poskionteloissa ja ihan pöhnö olo. silti pitää jaksaa töissä kun ei ole kuumetta, kivaa!

meinaan keittämään itselleni sopan!

aaaaargh.

meidän kodista on nyt sitten tulossa ensikoti (=väliaikainen koti kunnes löytyy oma koti) jollekin kodittomalle kisulle. :) saadaan selville samalla miten kisu allergisoi täällä, ja jos ei tule pahoja oireita, otetaan ehkä oma kisu. :]

nyt peukut pystyyn!

kun on niin tylsää. päivästä toiseen samaa jumitusta kotona, mitään tekemistä en meinaa keksiä. sitten kun jotain tekee, niin kauaa ei jaksa.

ja kerrankin olis aikaa!