jos mä eksyn polultani, auta mut takasin,
saanko anteeks, mä myönnän et mokasin.
Mä tein sen, se pistää ja syvältä.
Nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joita ei voi käsittää ,
oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällänen mä oon, minkä luonnolleni mahdan.
Herätä mut jos liian aikasin nukahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa,
nää muistot mun päässä ei jätä mua rauhaan.
Kaikki mun frendit ootte seisonu mun vierel,
puhunu mun puolest, kun on kissa vienyt kielen,
Oon ollu kusipää, paljon suruu tuottanu.
Jos mä eksyn, ootsä valmis auttaa.
En tarvii rahaa, mut vähän rakkautta.
Pidä mua hihasta, en haluu olla yksin.
Oo mun tukena, ystävyyden merkityksin.