Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua
kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia
mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua mahdatko sä koskaan ajatella minua?
Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan/ Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota/
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan/
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan/
Sä tiiät et mä välitän susta ehkä oon tyttö herkimmästä päästä mut jos haluun kertoo mun välittämisestä niin miks mua olis sillon kukaa estämässä voit luottaa muhun - mä pidän sust kiinni voit luottaa muhun - en päästä sust irti voit luottaa muhun- mä rakastan sua silti
jos mä eksyn polultani, auta mut takasin, saanko anteeks, mä myönnän et mokasin. Mä tein sen, se pistää ja syvältä. Nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä. Oon tehny monii temppui, joita ei voi käsittää , oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää. Tällänen mä oon, minkä luonnolleni mahdan. Herätä mut jos liian aikasin nukahdan. Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa, nää muistot mun päässä ei jätä mua rauhaan. Kaikki mun frendit ootte seisonu mun vierel, puhunu mun puolest, kun on kissa vienyt kielen, Oon ollu kusipää, paljon suruu tuottanu. Jos mä eksyn, ootsä valmis auttaa. En tarvii rahaa, mut vähän rakkautta. Pidä mua hihasta, en haluu olla yksin. Oo mun tukena, ystävyyden merkityksin.