IRC-Galleria

onnellinen oon. sain harrastuksen mitä oon harrastanut kauan.
pääsen onnellisena taas laulutunneille. harjoitus tekee mestarin :)
musiikki on mun elämä :)

miten joku idiootti voi ärsyttää noin paljon.
mun palkka tuli ja mun palkka meni. thaks mama.
piilolinssejä ja silmälasien korjaus maksaa ainaki 10000000 e mun kukkarolle mut no problem laura maksaa laurahan on niin vitun rikas, ihan ku mulla ei ois muuta ostettavaa.. no pitää puhuu vähä auttaville käsille jos ne jeesais, mulla kun noita yli luonnollisia keinoja on ihan perkeleesti. vittu mikä aamu ei jaksais enään ees kouluun marssii mut pakko se kai on

miten ihmistä voi vituttaa näin paljon et oksettaa tuntuu että oksennus änkee kohta vaikka korvista.
päähalkee ja hajoo vitutukseen. Ei tälläistä vitutusta kukaan kestä.
vitusti kyyneleitä ja saatanasti nenäliinoja kiitos.
ja 4 kartsaa tupakkaa ja lava lonkeroo tuokaa kotiin kiitos.
huomenna lääkäriin fakk. ei jaksa ei kiinnosta ei mikään tunnu hyvältä pahaollamunon

paula tää on huippu. ;D

Sua vain yli kaiken mä rakastan,
sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan.

Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
olet onneni, unelmain.

Oi sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
kuvas seuraa mun matkallain.

Mitä ihminen oikeastaan
antaa toiselle ihmiselle?
Hän antaa osan itseään,
jotakin siitä mikä on
hänelle arvokkainta, osan
ominta elämäänsä. Tämä ei
välttämättä merkitse, että
hän uhraa elämänsä toisen
hyväksi – vaan että hän
antaa itsestään jotakin,
mikä on hänessä itsessään
elävää: hän sallii toisen
päästä osalliseksi
iloistaan,
harrastuksistaan,
ymmärryksestään,
huumoristaan, suruistaan -
kaikesta siitä mikä
hänessä on elävää.
Antaessaan näin itseään
ihminen rikastuttaa
toista, lisää tämän
elämänhalua ilmaistessaan
omaa elämänhaluaan. Hän ei
anna jotta hän saisi
jotakin vastalahjaksi;
antaminen on itsessään
korkeinta iloa.

kyl vituttaa,
päätäytee,
juomii riittää,
kiitos näistä,
viilloista vuotavista.

Kuva

Joka yö,
kun pistän silmäni kiinni,
näen kasvosi.
Tunnen,
kuinka hellä,
kosketuksesi on.
Joka yö,
kuvittelen,
että olet vierelläni.
Toivon,
sinun olevan lähellä minua.
Joka yö,
ajattelen hetkiä,
joina nukahdin lämpimään syliisi.
Hetkiä,
joista on vain muisto jäljellä.
Joka yö,
jokainen sekuntti,
minuutti ja
pienikin hetki,
kaikki tämä sydämessäni,
en voi unohtaa sinua.
Joka yö,
kyyneleitä,
vaivunko koskaan uneen,
ilman surua.
Ilman tätä ikuista kaipuuta

haist paska sanat ja teot satuttaa,
en tahdo enää joutuu katumaan,
liian varhain lapsuuteni lopetin,
kun muita opetin,
nyt elän isojen tyttöjen elämää ja mietin onko oikein tääkään?

Millä saan pahan olon pois,
helpompaa mulla silloin ois,
on mulla frendei ja ystväii ja mies,
senhän nyt kaikki ties,
mut silti sisimmissäni yksin oon,
yksin pahan oloni kanssa.

miettiny vaihto ehtoja elämälle,
lopettaa kaiken tälle paskalle,
mennää hoitoon doubbaa lääkkeit vitusti,
tai olla himas ja vittuuntua perkeleesti.

mikä se oikee vaihtoehto on,
vitutus on aivan suunnaton,
uskaltaako keneenkään luottaa,
luottamuksen pettäminen satuttaa,
mikään ei oo hyvin