IRC-Galleria

"Minä join, imin haavoista vera, ja ensi kertaa lapsuuden jälkeen koin ravinnon imemisen ihmeellisen nautinnon, kun ruumis ja mieli samanaikaisesti keskittyivät yheen elämänlähteeseen..."

En osaa mitenkään kuvata tunteitani. Käänsin juuri viimesen sivu kirjasta Veren Vangit. Olen vieläkin aivan sekavassa mielentilassa. Kirja vei aivan mukanaan ja eläydyin siihen täysin. Louisin tuskaan ja Lestatin suruun. En voi sanoa muuta kuin, että rakastin tuota kirjaa. Se oli aivan erilainen kuin odotin, mutta pidin siitä silti, kun luin sitä kyynelten lomassa. Ensin näin kirjasta tehdyn elokuvan kunnes vasta tajusin siitä olevan kirjan ja haalin sen itselleni ja luin sen. Olen tiennyt aina kirjojen olevan parempia, mutta nyt sen todellakin tunnustan. Elokuvassa ei päässyt mukaan ollenkaan näihin todellisiin tunteisiin, joita Louis kirjssa kertoi. Elokuva ei voi ikinä kuvaa tunteita, se pitää aina vain nähdä, joka on aivan eri asia. Kirjassa pidin lopustakin paljon enemmän, se selkiytyi minulle paremmin. Armand, tuo mahtava vampyyri, hänestä oli tehty juuri sellainen kuin pitikin , sekä kirjassa kuin elokuvassakin. En kuitenkaan tarkoita, että en olisi pitänyt elokuvasta ollenkaan. Parempaa Vampyyri elokuvaa ei löydä, mutta jos et ole vielä tätä kirjaa lukenu, etsi se itsellesi heti.

"Kaipasin häntä niin voimakkaasti, että itseni hillitseminen vei kaikki voimat, jo se että pelkästään katselin häntä ja taistelin tunnettani vastaan. Halusin, että tilanne olisi ollut tällainen: Claudia tavalla tai toisella turvassa vampyyrien luona, syyttömänä yhteenkään rikokseen mistä he voisivat kuulla häneltä tai keneltäkään muulta, niin että minä voisin jäädä ikuisiksi ajoiksi tähän huoneeseen tain niin pitkäksi aikaa kuin kelpaisin, kuin minua ylipäätä siedettäisiin tai Armand sallisi minun olla täällä tilanseessa kuin tilanteessa"

Paljasta viisi omituista tapaa / piirrettäsi. Tämän jälkeen valitset seuraavat viisi ihmistä, jotka haastat tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.


Eli mut nyt sitten haastettiin tähän "omistuiset tavat" kisaan joten tässä viisi...

1.Leivän päälle on pakko laittaa makkara alle ja juusto päälle. Jos se on toisin päin se on väärin.

2. Aina kun oon lähettänyt tekstiviestin se on pakko lukea sen jälkeen vaikka se onkin jo lähetetty eli miksi turhaa lukea.

3. Kun katon telkkaria vääntelen naamaani sen mukaan mitä siellä tapahtuu. (ainakin systeri aina nauraa mun ilmeille :D)

4. Kun illalla sammutan huoneesta valot pitää ensin käydä laittamassa yö valo päälle, ettei sitten tarvi kävellä pimeessä sänkyyn.

5. Suklaan päälle pitää saada juoda maitoa!

Eli ja sitten haastan:

silvennoinen_
_Buumis_
jonu^
^^minni^^
sulomullero

Tiistaina alkoi työharjoittelu. Se on sitten se viimeinen harjoittelu, 15 viikoa. JES! sen jälkeen koulut jää, tai jos ei kokonaan niin ainakin joksikin aikaa, mä meinaa valmistun. O-ho, onhan sitä nyt jo odoitettukin. Sit saa juhliakin järjestää.. :) lukiolaisilla ei oo enää kauaa koulua, mutta on tää meilleki ihan eri asia ku ollaan töissä, eikä koulussa. Aluksi ärsytti ja vähän jännittiki lähtee työharjotteluun, mutta vaikka vasta kolme päivää oon ollukin niin ihan kivalta tuntuu.

Ne lapset on aivan ihania. Oon siis päiväkodissa. Tänään yksi tyttö sanoi mulle, että: Mä oon Hanne aika hassu. Mä laitan kotona aina pikkuhousut päähän ja rokkaan. Välillä mä kyllä rokkaan alastikin :) *naurua* Sitten eräs pikkupoika ulkona sanoi mulle, kun oltiin leikitty jonkin aikaa, että: Voinko mä tulla sun kotiin yökylään joskus? (aivan ihana poika. olisin voinut ottaakin ) mun kulmakorusta on kyselty ihan hirveesti. Ihan ku ne ei ois ikinä nähny sellasta. Paras oli kun yksi tyttö eilen kysyi: Mikä nuoli sulla on ripsessä?

mutta joo...sellasiahan ne lapset on :D

Ländin systerin kanssa Nosturiin, niin, että oltiin jonossa noin kuuden aikaa. Oli perkeleen kylmä kun siellä tuuli niin kovin. Onneksi pääsi välillä käymään siinä Nesteellä ostamassa kahvia. Jyrki tuli jossain vaiheessa, mutta juoksi suoraa sisään, että ei siinä kerenny mitään tekemään. (tai ainakin luulisin, että se oli Jyrki) Myös Ville Valo oltiin nähty Nosturissa, mutta tietenkään mä en nähny sitä. Just mun tuuria. PRKL! Kun vihdoin ja viimein päästiin sisään voi huokaista helpotuksesta, LÄMMINTÄ! Gemini Five (Ruotsista) oli lämppäribändinä, joka itseasiassa oli aika hyvä. Viimein 69:sit tuli lavalle. JES! Onhan edellisestä näkemiestä jo yli kaksi viikkoa. Tällä kertaa mulla oli kaksi kaveria mukana ja keikka oli taas aivan mahtava. Oli kiva kun keikkasetissä oli myös pari vanhempaa biisiä. En ite huomannu, mutta Jyrki oli kuulemman heittäny kuperkeikankin. Kuvia löytyy ja systeri onnellisena sai Bazien juomapullon. ;) Kotiin päästyä oisin voinu kaatua suoraa sänkyyn. Jalat ihan muussina ja hirveä jano. Korvissa vähän soi ja ääni kähentynyt. Voih, nyt tulee sitten taas tauko. Eikun seuraavaan kertaan.

Ainakin nämä biisit tuli:

Devils, Christina Death, Lost Boys, Still Waters Run Deep, Dance D'amour, Ghettoway Car, Wrap Your Troubles in Dreams, Babysitter, The Chair, Crashing High, Framed in Blood, Hevioso, Feel Berlin, Sister of Charity, Wasting the Dawn.

Encore:
Only You Can Save Me, Forever More, Brandon Lee.

Eli tällöin alkoi Helldone-festivaali, johon mä sain ainoastaan tän yhen päivän lipun, päivälle jolloin The 69 Eyes oli siellä ja lämppärinä Charon. Käppäilin Tavastialle noin kuuden aikaa jonottamaan. Siellä ei ollu oikeastaan ketään vielä, vaan jotain saksalaisia ja yksi tulikin kysymään että Do you speak Germany?(no en todellakaan) Siinä sitten seisoskelin yksin jonottamassa kuunnellen kun kaikki puhui jotain mistä en tajunut yhtikäs mitään. Ihan yhtäkkiä taksi kurvasi Tavastian eteen. No Jyrkihän se siellä. Kaivoin kameran ja sain kuvan, joskin aika pimeen. Jyrki tuli autosta, sanoi MOI ja meni sisään. Sain siitäkin kuvan, mutta zoomi oli jäänyt päälle, joten kuva ois voinu olla parempikin.

No anyway sisäänpääsyä ootellessa hirveä vessahätä iski, mutta pähkäilin, että uskaltaako jonosta lähteä. Loppujen lopuksi oli aivan pakko ja kävikin niin hyvä tuuri, että pääsin vielä samaan paikkaan takas. Ysiltä ovet aukes ja pääsi sisään. Charon alkoi soittaa. Mulla on sen levy ja oon jonkun verran kuunnellu, mutta keikalla tajusin, että sehän on tosi hyvä! Charonin loputtua alettiin vaan odottamaan 69:jä ja kun ne vihdoin saapui lavalle, Jyrki viimeisenä oli yleisö innoissaan. Pääsin aika eteen, joten sain aika hyviä kuvia. Kaikki pojat oli taas niin ihania. :) Yhden biisin aikana Jyrki meni seisomaan turva-aidan päälle ja kävi makamaan yleisöön. No ihmekkös tuo, että jostain syystä yleisössä syntyi häslinkiä ja kaikki oli yhdessä supussa Jyrkin ympärillä. Olin jo niin lähellä, että yletyin pitämään Jyrkiä kädestä kiinni. Keikka oli aivan mahtava ja encoressa tuli mm. Brandon Lee. Keikan loputtua harmittelin kun en voinut saada sitä lähistölle lentänyttä plekua, kunnes huomasin, että siinähän se plektra on! Jes, sain sen. Onnellisena lähdin bussiasemalle, jossa huomasin, että joudun odottamaaan 3 ja puoli tuntia bussia. 06.30 bussillä pääsin vasta kotiin, mutta kyllä kannatti!