Kiikkustuolissa istun
ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla
luoksesi luistelen,
siihen kesään kauan kauan sitten
syksyksi kääntyneeseen.
Ja omaan hahmooni ensirakkauden
poltteessa nääntyneeseen.
Silmääni kyyneleen suolaisen
muistelu toi kai sen
kun aina muistoissani uudestaan
viereesi oikaisen.
Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet ?
Ootko muistanut kuinka silloin rakastin sua ?
**
Tuli eilen hirmu ikävä sua. Ja viime yönä näin untakin. Sulla oli kolme lasta ja vaimo. Ja vaikka olisin saanut valita, valitsin väärin ja kaduin sitä heti. Juoksin perääsi, mutta olit jo mennyt.
Näinkö se elämä meitä kuljettaa ja erilleen ajaa ?
Tiedän, minä se olin joka sen päätöksen tein. Sillon vanhoina hyvinä aikoina.
Kaduttaa.