IRC-Galleria

Elämähän menee näin: Ensin on hyvä lapsuus. On harrastuksia ja kaikkee, koulu menee hyvin ja pääset peruskoulusta hyvin numeroin. Pääset sitten opiskelemaan ja opiskelet, lukion tai ammattikoulun. Peruskoulun aikana pääset kosketuksiin alkoholin kanssa. On tosi siistiä olla aina välillä ihan pää sekaisin, se on jännää. Mietit vain että se on sitten hienoa kun täyttää 18.

Ja onhan se. Täytät 18, pääset baariin, saat ostaa kaljaa, kaikki on hyvin. Ammattikoulu tai lukio, kummassa oletkaan, loppuu. Pääset töihin ja saat ihan hyvää palkkaa. Maistelet yhä useampi viikonloppu alkoholia ja käyt baarissa, mutta vanhemmat pitävät kuria.

Noh, ennen pitkää muutat sitten kotoa pois. Sehän vasta hienoa onkin, saa ryypiskellä vapaasti, eikä kukaan valita. Käyt yhä useammin baarissa, jopa joskus viikolla. Saat uusia kavereita baarista, ja he alkavatkin liikkua sitten asunnollasi. Ennen pitkää sitä ryypätään jo kolme kertaa viikossa, mutta ei se mitään, kunhan on kivaa.

Vähän aikaa menee ja juotkin jo joka päivä. Siinähän sitä alkaa sitten alkoholisoitua. Ennen pitkää tarvitsetkin joka aamu sen viisi kaljaa että pää alkaa toimia.

Sitten toiset viisi että pääset ylös sängystä.

Sitten kolmannet viisi että pääset työpaikalle.

Neljättä viidettä tekee mieli, niin juot nekin salaa työpaikan vessassa ''kahvitunnilla''.

Ennenpitkää olet joka päivä töissä niin kännissä, että saat potkut. Siitähän sitten masennut, ja juot vielä enemmän. Käyt sossun luukulla, mutta kaikki rahat menevät aina baariin. Siinä sitten unohdat missä asut, mutta ei sillä niin väliä, kun olet rahapulassa myynyt jo kotiavaimet ja talon kahdesta tuopista. Kolmisen kuukautta juot, et syö, etkä nuku. Kaverit kaikkoavat, ja se masentaa lisää - juot lisää. Sitten alkaa tulemaan kouristuksia.

Nukut yöt missä hyvänsä, yleensä taivasalla, sammuneena. Tähän mennessä sisäelimesi on jo niin paskana että ne voivat pettää koska hyvänsä, ja senhän tiedätkin, muttet uskalla mennä vieroitukseen.

Jonain päivänä joku sitten huomaa sinut kun olet tukehtumassa omaan oksennukseesi, ja soittaa ambulanssin. Selviät täpärästi, ja pääset vieroitukseen. Olet siellä pari vuotta, kunnes olet kokonaan raitistunut ja aurinko alkaakin taas paistaa risukasaan. Saat työpaikan ja aloitat uuden elämän. Löydät naisen, rakastut ja muutat hänen kanssaan yhteen. Hän ymmärtää sinua, ja tukee sinua. Uusi raitis elämäsi on hienolla alulla. Saatte lapsen, kauniin tytön. Olet neljänkymmenen.

Eräänä iltana iltalenkilläsi tapaat kymmenen vuotta vanhan ryyppykaverisi. Juttelet hänen kanssaan tovin. Hän ei ole raitistunut, eikä myöskään rappioitunut kuin sinä olit. ''Tule yhdelle.'' hän sanoo. Pyristelet vastaan, mutta hän inttää vastaan, ja halu tavata vanhoja ystäviä kasvaa. Menet yhdelle. Juot yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja niin edelleen. Ja siitä se sitten taas lähtee.

Elämäsi karkaa taas käsistä. Vanhat rappioituneet sisäelimesi eivät kestä uutta kierrosta. Kuolet ennen kuin täytät viisikymmentä, maksakirroosiin. Jätät jälkeesi vaimon, pienen tyttären ja talon.

Tässä on elämä. Hyvää loppuelämää.

Don't want to live in a world that's dying.
I want to die in a world that's living!

vittu miten tehään kirjailijasta semmone esitelmä, hä?

Vittu mie osaa.

Vittusaatana.

LOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOLOL

jeeeeeeeeeeeeeeeeee

Mitäs te muut eliöt?

DREAM THEATERII HUOMENA JOOU!!!!

Juoppo huippuviulisti sanoo: "Nytpä voisin soittaa jonkun kauniin etydin, mutta ryyppään mieluummin."

Kun kerran kiljutte noin, taisitte luulla että veisuunvalitusta nyt tahtoisin kuulla, mutta toisin on, aina vien voiton kun kuulen soiton.