Tänän aamuna koin yhden niistä harvinaisista täydellisen onnellisista hetkistä. Kello oli 7.24, yövuoro juuri takana, ohjaajan kanssa halattu onnistuneen jakson päätökseksi. Sillä hetkellä onnellisuus iski niin, että teki kipeää, kyyneleet oli tulla silmiin. Ulkona paistoi aurinko, kirpeän raikas kesäaamu, linnut lauloivat...Voiko parempaa edes olla?