kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös
pyyhimme kätemme housuihin
emme pelänneet likaa vaan poika- ja tyttöbakteereita
ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä
suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan
tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään
mutta eivät koskeneet toisiaan
kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä
mutta totuus on että kun sanomme tämän
sen voi korvata lauseella "mikään ei ole ikuista"
muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista
entä ne kyyneleet , sen kusipään takia
entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä
muistatko kun naurettiin yhdessä
kun vietettiin koko kesä yhdessä
kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään
kun olimme erottamattomat
lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä
kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja ♥