Kaikille jotka eivät ymmärrä suruni suuruutta,
miettikää kuka on teidän elämässänne teille se kaikkein rakkain ja läheisin ihminen.
Oma äitä? Isä? Sisko? Poika/tyttöystävä?
Minulle se henkilö oli Ari.
Viime aikoina varsinkin minulla on ollut sen verran vaikeaa kotona,
että ehdottomasti Ari oli läheisin.
Vietimme tajuttomasti aikaa yhdessä,
rakastan Aria törkeän paljon.
Nyt miettikää miltä tuntuisi, että se rakkain lähtee.
Älkääkä enää tulko sanomaan, että tiedätte miltä minusta tuntuu.
Koska sen ajatteleminen ei ole mitään siihen verrattuna,
kun se oikeasti tapahtuu.
Me oltiin kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa.
Meidän kemiat natsas niin hyvin,
se on jotain ihan uskomatonta.