IRC-Galleria

Minä kysyn olisko helpompaa,
kulkee niinkuin sokeena,
ja olla kuin ei huomaiskaan,
asioitten suhteita,
ja niiden ristiriitoja,
ja kaikkee,
mikä tuskaa lisää kuitenkin.

Oon kyllästynyt keräämään,
sirpaleita aina uudestaan.

Älä kysy miltä musta nyt tuntuu,
mä en ehkä pysty sulle vastaamaan.

Jos kuolisin, jäisitkö kaipaamaan? Jos kuolisin surisitko? Jos kuolisin tekisitkö muisto-yhteisön minusta irc-galleriaan?

JOS KUOLISIN, HUOMAISITKO EDES ETTÄ OLEN POISSA?

Kopioi tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso kuinka paljon sinusta välitetään.

Niin vaikeaa on käsittää,
miten lyhyt elämä voikaan olla.
Ei sitä ymmärrä ennen,
kuin on kuolema jo käsillä

Minne hävisivätkään ihmiset läheiset,
vei kuolema pois, korjas talteen pienet ihmiset.
Vaan muistot on jäljellä,
eikä niitä kukaan voi viedä pois .

Sydän sykkii,
ja kyyneleet virtaa.
On muistot jäljellä,
eikä ne häviä koskaan.

Haluan sytyttää kynttilän teille,
viattomille sieluille,
jotka kuolitte ilman syytä.

Ihmiset kyynelehtivät
valtameren verran,
ette tehneet mitään väärää.

Kynttilän liekki lepattaa,
sade ropisee ikkunaan,
se ei ollut teidän vikanne.

Yksi oikukas ihmismieli
ja kahdeksan kuolee...

Levätkää rauhassa,
nuoret sielut.

S.U.V.I.L.A.U.K.K.A.N.E.N.:

*Sairaan Urheilullinen, Vahvan Iloinen ja
*Lempeän Aggressiivisen Uunoileva ja Kasvavan Keimaileva Aikuinen joka Nipottaa Ekstaattisesti ja Nauraa

http://lokalisointi.org/cgi-bin/fun/acronym/akronyymi.cgi

Elimistökin alkanut reagoida. Ei tarvitse enää henkisen puolen yksin kärsiä.

Oksentelua, masennusta. Kuumettakin.

Kaikille jotka eivät ymmärrä suruni suuruutta,
miettikää kuka on teidän elämässänne teille se kaikkein rakkain ja läheisin ihminen.
Oma äitä? Isä? Sisko? Poika/tyttöystävä?
Minulle se henkilö oli Ari.
Viime aikoina varsinkin minulla on ollut sen verran vaikeaa kotona,
että ehdottomasti Ari oli läheisin.
Vietimme tajuttomasti aikaa yhdessä,
rakastan Aria törkeän paljon.

Nyt miettikää miltä tuntuisi, että se rakkain lähtee.
Älkääkä enää tulko sanomaan, että tiedätte miltä minusta tuntuu.
Koska sen ajatteleminen ei ole mitään siihen verrattuna,
kun se oikeasti tapahtuu.



Me oltiin kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa.
Meidän kemiat natsas niin hyvin,
se on jotain ihan uskomatonta.

I never thought I'd need you there when I cry
And the days feel like years when I'm alone

Do you see how much I need you right now

When you're gone
The pieces of my heart are missing you
When you're gone
The face I came to know is missing too
And When you're gone
The words I need to hear
To always get me through the day and
make it ok
I miss you

I've never felt this way before
Everything that I do reminds me of you
love the things that you do

We were made for each other
Out here forever
I know we were,
All I ever wanted was for you to know
Everything I do, I give my heart and soul
I can hardly breathe I need to
feel you here with me.


Ari. Ikuisesti mun sydämmessä. Miten voin enää elää täysillä, kun puolet minusta kuoli?

En osaa sanoa mitään.

..kuten eilen ja tänään. Eilen väkersin photoshopilla yhden kuvan värityksen; lopputulos miellytti jopa omaa silmääni, mikä on aika erikoista! :D

Tänään väkersin toisen kuvan kimpussa. Siitäkin tuli oikein mukava. :D Tämä tämän päivän väkerrykseni on yllä. ;D