IRC-Galleria

Ristus soikohon... Tän päiväinen työpäivä meni kiistatta tän kuukauden raskaimmaksi työpäiväksi...

Työpäivä alkaa...
Kello on 0700. Herään. Muistan miettineeni edellisenä iltana, että joudun menemään kahdeksaan töihin kymmenen sijasta. Kaksi varastomiestä vapaalla, pakko mennä ajoissa töihin. Perkele.

Kello 0820. Saavun töihin. Totean olevani yksin varastolla. Kiroan kovaan ääneen, tosin vaan pääni sisällä. Onnekseni kaverini saapuu myös töihin. Olemme kaksin koko perkeleen aamun varastolla. Kusisia hetkiä luvassa. Asiakkaita on normaalia enempi ja meno sitäkin hektisempää. Alkaa napsumaan.

Kello 0940. Toinen työkaveri saapuu hommiin varastolle. Kyselen, että missä eräs toinen varastomies luuraa....Vastaus: saikulla. Sairaus? Heikko mieli krapulan kourissa. Tekee mieli halkoa kalloja sen takia. Perkele kun voi olla sen verta älyä päässä, että tajuaisi olla juomati itseään perseille KESKEN TYÖVIIKON!!! Yksi kun päättää jättäytyä saikulle, niin me muut varastomiehet siinä eniten kärsitään. Perkele.

Kello 1000 - 1555. Luonnottoman hektistä menoa, matalaa verensokeria, hermojen kiristelyä ja armotonta kiirettä. Lähellä on, että olisi alkanut haistatteleen ihmisille. Väsymys ja matala verensokeri on katala asia, hemmetti.

Kello 1600. Pääsen ensimmäiselle tauolle päiväni aikana. Jumaliste kun helepotti saada jotain ruokaa. Sairasta menoa. Hullua.

Kello 1800. Kotiutuminen suht rauhallisen loppupäivän jälkehen. Kaveri heitti kuplallaan kotio. Hieno auto. Voisi jopa harkita ihtelleen samanlaista. Nerokasta! Kotiudun, syön, suihkuttelen kroppaani ja lopulta otan auton alleni ja ratsastan kohti auringonlaskua, turmiooni. Kohtalokasta.

Tuollaista tänään. Hullua.

Kahtellaan.

Hublahubla.

Ristus soikohon... Tätä päivää voisi jo kuvastaa sanoin: "YOU FAIL!". Paljon turhaa työtä töissä, turhaa hermojen kiristelyä. Tää on jumalauta niiiin tätä, että kun joku saatanan kaveri mokaa pöytänsä takana, niin varastomiehet kärsivät. Syntyy vaan v*tusti ylimääräistä työtä ja häiriöitä työntekoon. Prrrrkl...

Mutta niin. Koitappa ostaa kaupasta pussi lihapiirakoita, yksi iso olut ja kokis. Katot nopiasti, että millä kassalla on VANHIN myyjä...Vain nuoria ja nättejä...Voi perkele. Pakko valita. Tiedän, että heti kun isken ostokset kassalle, niin kassatyttö nauraa minut maanrakoon päänsä sisällä. Ostoksista voi lukea, että olen toivonsa kaivoon viskannut poikamies. Voi perkele... Olen tuomittu. Edes kahdeksan euron voitto pelikoneesta ei auttanut. Hävettää vieläkin.

Häpeässä on hyvä elää.

Kahtellaan.

Kirjaimellisesti....Nyt on asiat kirottu ja lujaa.

Kaveri kuvaili miun tän päivästä temmellystä työpaikalla "Raisamo Chainsaw Massacre"ksi. BWUAHAHAAA!!! Sen siitä saa kun isolle pitkätukalle annetaan käsiin moottorisaha. NIIIIIN kauan multa kiistettiin tuo ilo riehua moottorisahalla. Mahtavuutta! Eipähän ollut asiakkaat häirittemässä kun pisti tavaraa halki, poikki ja pinoon. Yksi asiakas tuli....ja menikin samantien! HÄHHÄÄ!!

Mutta niin. eipä tässä kummosempia. Nokian Leatherface kiittää ja kuittaa.

Kahtellaan.

Dodiih. Kylläpäs tänään on tullu temmellettyä.

Tosiaan tuossa kahen maissa lähin hakemahan kaverini tyttöystävää ja äiteä ja tuossa puoli kolmen maissa auton nokka tähdättiin kohti Parolannummea. Helvetin lepposa ajomatka oli. Perkeleellisen komia sää ja oikein ihanteellinen ajelulle. Noin tunti kesti täältä ajaa Parolannummelle. Thank god for selkeät opasteet.

Mutta joudun myöntämähän, notta oli aikas perkeleen outo fiilis kun näki ne ensimmäiset tankit, esteradan ja reitit ampumaradoille. Ei perkele...Tää kaikki on mulla edessä noin viiden kuukauden kuluttua! Joudun myöntämään, mutta on aika jännä fiilis....hyvässä mielessä.

Kovasti kaveri kyllä sanoi, että hän viihtyy tuolla ja sain lisää todisteita sille, että jos meet armeijaan pikkasen "Mennään nyt sitten lomalle." -fiiliksellä ja et todellakaan ota sitä niin vakavasti, niin sulla on PALJON helepompaa. Eikä se huutaminen ja käskyttäminenkään mikään paha ole. Kaikki perkeleet sen joutuvat kokemahan läpitte! Nooh....vähän päästä kahtellaan, että olenko vielä samaa mieltä asioista.

Niijuu.... Ostin mie sieltä kaksi tuubillista arrrrrmeijan kenkälankkia. :DDD

Kahtellaan.....TAAKSE....STU!!!!

Suunnitelmien muutos.

Kaveri ku herätteli miut ja pyys heittämähän paria tuttua Parolaan, niin suunnitelmat ovat nyt siten muuttuneet, notta miehän oon lähössä tossa tunnin kuluttua sinne päin ajelemahan. Krapulaa kun EI ole ja auto on käytössä, med bensaa, niin mikäs siinä. Onhan tuo kiintoisaa kun näkkee, notta millaiseen mestahan mie pääsen tuossa muutaman kuukauen kuluttua.

Kahtellaan.

Ugh. Vaihteheksi olen epäonnistunut ihmisenä. ...tut mulla mitään krapulaa ole. Saisi kyllä olla, olen kuitenkin sellaisen ansainnut. Fak.

Mutta niin....Ilta alkoi kyllä oikein leppoisasti kaverilla alotellessa. Mukava musiikki soi ja kalja maistui oikein hjuvalta. Populaa alkoi pikkasen lisääntyä sinne pikkuhilejaa ja tunnelma nousi ja jutun taso laski. Shiish... Tosin yhessä kohtaa tuli vedettyä ns. legendaariset.

"Tosiaan tossa on sitten toi vessa, josset sattunut tietämään."
"Ee hele... Jos tää on vessa, niin missä mie kävin tunti sitten paskalla...?"

Ei vittu miun kaveri repes aivan totaalisesti ja tosiaan toi ei ollut läppä. Lepposta menoa. Parhautta.

Oli se kans aika mielenkiintoinen näky, kun porukka menee Hellään. Ekat pari TUNTIA meni siihen, notta kaverit kahteli piät kallellaan ja kuolaten niitä luonnottoman kauniita hevityttöjä ja myöhemmin häkkeihinsä kivunneita tanssityttöjä. Ja joku vielä ihmettelisi, notta miksi mie hevistä niin tykkään... Muuten meni kyllä Helläreissu ihan putkehen, mutta yhressä kohtaa alkoi vittutamahan kun vaihteheksi jäädyin ja likkanen johon osoitin suurta kiinnostusta ehti poistua ennen aikojaan. Eutanasia mulle pitäisi toteuttaa.

Loppujen lopuks kun alkoi saamaan tarpeekseen siitä menosta, niin myö lähärettiin meneen sieltä, kaveri haki pikkasen ruokaa ja lopulta jo auto tulikin meitä hakemahan. Tosin se osas suuresti ärsyttää, notta en pysyny suoraan pystyssä, vaan kokoajan tartti heilua puolelta toiselle. Fuck the tasapainoaisti. Kotiin päästyään nopiasti jotain rasvasta ruokaa kurkusta alas, mehulasi sängyn viereen ja sekunnin murto-osassa nukahtaminen. Aamusella heräilen siihen, kun kaveri pyytää heittään paria tuttuaan (mm. tyttöystäväänsä) Parolannummelle. Ei onnistu. Pahoittelen.

Mut mie jatkan tän sumpin loppuhun ja kahtellaan tossa illemmalla lisempää. Vitut tätä oikiasti kukaan lue.

Kahtellaan.

Dodii! Nyt on taas yksi kirottu työviikko takana ja vapaalle on vaihettu. Pakkasessa mäyräkoira Koffia (josta isukki yhen jo varasti. *heiluttaa sormeaan*) ja kohtikkään pitäs kaverin tulla hakemahan mut täältä heille alottelemahan.

Mutta mitäs... Illanviettoa edessä. Kaveri päässyt lomille ekaa kertaa armeijasta ja pakkohan sitä on tentata, notta millaista siellä valtion päiväkodissa on. Ensimmäistä, muttei toivottavasti vikaa... kylmää kaljaa tässä samalla litkin. Voin melekein jopa jo tuntea kaljan parantavan vaikutuksen! Elämä hymyilee ja omat ongelmat eivät vituta niin pahasti. Hienoa.

Mutta tosissaan...Saas nähä mitä tänään etehen lykätään. Toivottavasti jotain mukavaa hevityttöstä. En pistäisi hanttiin sitten laisinkaan, olenhan mie niin vitun hieno ihminen....ja kiltti! Tosin tarpeen vaatiessa myös epä-kiltti. Hittolainen...Tuli mielihalu (taas kerran) ostaa kiltti.

Kaverille tosissaan ekana suunnataan ja siellä voisi kahtella jotain komiikkaa ennenkuin saa tarpeeksi Nokiasta ja siirrymme porukalla kohti Suomen Helsinkiä#2. Siellä vissiin suunnataan kohti Hellää. Voipi olla aikas värikäs porukka....Yksi naamapuoli hevari (minä), kaksi urheilijaa ja yksi pikkasen hopparin näköinen heppu. Ei hele...

Mutta mie kiskaisen tuon kaljan loppuhun ja alan soittelemahan kavereille, notta mikä perkeles maksaa! Nyt on kiire. Tampere voi odottaa, minä en...vai miten vitussa se menikään? Shiish...

Kahtellaan....toivottavasti krapulaisissa merkeissä.

Hähhääh...Olen mie vain yksi Sairas Paskiainen.

Työviikko viimosta päivää vaille pulkassa ja viikonloppu voi jo melekein alkaa! Enää yksi 6-tuntinen työpäivä ja sitten voipi vaihtaa vappaalle ja unohtaa viikon aikana oppimat asiat, kuten sen, notta on pahasta hengittää betonipölyä. Parhautta, sanon mie.

Mutta olipa työpäivä kerrakseen. Päivä alkoi kasilta ja ensimmäinen tauko minkä kerkesin pitää oli tuossa noin kello 15:15 aikoihin. Kiva pikku pyräys, mutta saipahan jotain aikaseksikin...vissii. Saas nähärä millainen päivä on huomenna eessä.

Kait sitä voisi vielä tovin kuunnella musiikkia ja sitten kattella jos sitä vaikka katoaisi nukkumahan. Kuullostaa kohtalokkaalta.

...

...toisaalta voisin myös alastomoitua, alkaa manaamaan Odinia, lähteä karjumaan pihalle epämääräisiä ja järjettömiä lauseita, pyöriä mutaisessa pellossa, kiivetä puuhun ja karjua vierailla kielillä. Ei huono vaihtoehto sekään.

Kahtellaan.

Ugh, te ihmisiksi itseään kutsuvat.

Ach....On nää vapaapäivät sitten rentoja. Tammerforssilla poikkesin tuossa kahentoista maissa ja hyvinhän tämäkin reissu meni. Kuomaseeni kanssa poikettiin pikkasen kahvittelemassa Grand Starissa. Helvetin mukava mennä paikan päälle kun kaunis tarjoilijatar muistaapi miut ja jopa morjestaa! Mahrotonta. Siinä sitten Trooperin tahdittamana kitattiin terangilla kaffeet kunnes vilu iski ja siirryttiin sisätiloihin jossa jatkoimme kyseistä kahvittelua. Rentoa. Paska läppä lensi kokoajan, joten heleveten hauskaa oli. Suorastaan verratonta. Huhhuh.

Tulipa jopa saatua jotain kateltavaa loppuviikoksi: Viva La Bamin seasonit 2 & 3 sekä Ruuvit Löysällä dvd. Jumaleissoni mitä laatua! Voisi itseasiassa kohta alkaa kahtelemahan noita...tässä muutakaan keksi.

Niijuu...Olisipa ihtelläni housuissa saman pituinen kyrrrrpä mikä tänään kasvoi ottaani. Perskele. Poikkesin Igor'silla siinä toivossa, notta varaan ihtelleni aikaa sieltä, niin eikö perkele se kaveri jonka kanssa ollaan tehty bisnestä, niin on jossain jumalan perseessä, palaa maanantaina. V*TTU!!! Lopulta sain hänen puhelinnumeron ja soitin hänelle. Sähköpostiin pitäs saaha sitä kuvaa minkä hän oli suunnitellut. Joudun kyllä toteamaan, notta heleveten huonon ensivaikutelman oon saanut Igor'sista. VITTU! Toivottavasti ny loppu ees menis nappiin... Vaikka jos homma alkaa liikaa kusemahan, niin mie vaihan Hulluun Maxiin. Pjärkele...

Ja vastoinkäymiset jatkuivat.... Eräässä elokuvashopissa ei ollut mulle myydä erästä saatanallisen tyylikästä Reservoir Dogsin julistetta. V*ttu tää elämä koettelee mua. Vielä kun joutui kahtelemaan eräitä vissiinkin aivokuolleita nulikoita tupakit huulessa ja kovasti uhoamassa kadulla kun oottelin kaveriani, niin eihän siinä voi muuta tehä, kuin lähteä kaljalle. Public Corneriin sitten kittaamahan iso nelonen (3 euroa!!). Paskaläppä jatkoi lentämistään... Sieltä kuppilasta Anttilaan ja sieltä toiseen Public Corneriin uudelle isolle neloselle (taaskin sen 3 euroa!!). Lopulta koti kutsui. Kirottua.

Kait mie tässä laitan kohta tosiaan jotain dvdtä pyörimähän ja levyttelen koko loppu päivän, notta jaksaa taas hoomenna raahautua töihin haisemaan pahalta ja näyttään ahkeralta. Shiish...


Kahtellaan.

Graah, te senkin harmaat ja epäselvät ihmiset, mutta <3 teille kauniille ihmisille.

Olipas eilenkin taas päivä...perkele ehtinyt ees avautuun tänne internjetin syövereihin. Pjärkeleje soikohon.

Tosiaan heti kun pääsi töistä kotio, niin ekana suihku, sitten ruoka, sitten kauppaan, sitten koneelle. Koneella kaveri pyysi VÄLITTÖMÄSTI mukaansa kahtomaan tuon uuen piraattielokuvan. Kyllähän tuon kahtoi ja naureskeli niiden jutuille. On se ihme veitikka tuo Sparowin Jack. Paljon se kikkailee ja silti kerkee tulemahan Tampereelle ottamaan kupposta miunkin kanssa! Ristus soikohon.

Mutta ompas tääkin päivä taas vierähtänyt painonsa voimin. Töissä kenties normaaliakin kiireisempi päivä. Paras oli, notta kun päätin lähteä ruokatunnille, niin matka sinne kesti reippaan tunnin. Pjärkele soikohon noita yli-innokkaita ja urpoja asiakkaita. Shiish. Hirtehen joutaisivat.

Huominen tulloo kovaa tahtia. Enää muutamia minuutteja. Kuullostaa kohtalokkaalta. Loppu ilta meneekin sitten Slayerin _Seasons In The Abbys_ia kuunnellessa ja loikoillessa. Huomenna sitten vaihteheksi reissunderia kohti Tamperetta. Saapas nähä mitä siellä tapahtuukaan. Mystistä. Mutta lisempää aiheesta hoomenna.

Kahtellaan.