Rakas päiväkirja,
Tänään soitimme reeneissä musiikkia. Se oli kovin vaikeaa, koska basisti ei ollut aivan täysissä voimissa. Jazz vastasi puolimaratonia, ellei pidempääkin tuskan taivalta. Groove löydettiin jostain reiästä. Kävely reenipaikalle oli hauskaa. Myös pois tullessa. Lunta satoi taivaalta kuin pieniä lumihiutaleita, joita painovoima hitaasti vetää alaspäin. Eli satoi lunta. Kaunista. Nyt syön piparkakkutaikinaa. On muuten hyvää.
EDIT: Kirjotellaanpa sitten lisää psykedeliaa ja taikinaa. Toi plasmapallo tässä pöydällä on aika hypnoottinen. Sitä vaan kattoo sillei pitkään ja vaan niinku jumitttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttt niin jumittuu kattomaan sitä. Jäi vähän nappula pohjaan kesken ajatuksen. Ihan kuin Maikkelilla, heh heh. Nappula. Pohjaan. Get it? ........ Niin. Aurinko paistaa tuolla ulkona kuin viimeistä päivää. Parasta ennen -päivä taitaa olla mennyt umpeen pari kuukautta sitten. Mitäpä sitä sitten tänään vielä tekisi. Kello on vasta kahdeksan. Sitä ehtisi vaikka käydä ostamassa limukkaa ja Aku Ankkoja. Ainiin piru, nythän on joku adventtisunnuntai tai jotain. Hemmetin uskonto, sotkee meikäläisen ankkataulua.