Toyotalla ajavat ovat jo ihmislajina aivan eri kehityshaaraa kuin normaali
ihminen. Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella konsanaan:
Teinicorolla - jormacorolla - pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni muukin haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo äidinmaidossa taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "Toiota Korolla!" on monen
peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja varmasti myös monen katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa:
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja ja nakkikioskeja, siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa Twincam Turbo Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri se Corollassa oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen tummennuskalvojen tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka tavattoman rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin kuin Toyotan ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken pään vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään koristelemista "Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita "HiFiksi" Jatkuva basson lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä laskeutumasta, mistä olkaamme
kiitollisia.
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole onnistuneet elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana, viikset supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat muistuttavat aina vaan enemmän naapurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet, Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa
Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä, jotka ostavat autonsa uusina ja vaihtavat taas uuteen kun autolla on ajettu enintään 15000km. "Tämä on jo 27 ostamani Corolla, se kun on niin luotettava auto" Totesi Turkulainen isäntä, kun autovalinnan perusteita kysyttiin. Muun merkkisillä ajava ihmettelee, miksi pitää vaihtaa koko ajan uuteen jos auto olisi luotettava. Tai "maailman paras auto, en ole koskaan muun merkkisillä edes ajanut", on sitten toinen hyvin perusteltu Toyotan hankintaperuste. Toyotistin ja Toyotan elinkaari on Suomessa mielenkiintoinen. Mitä vanhempi Corolla, sitä nuorempi kuljettaja löytyy ratin takaa puristelemassa finnejään. Mitä uudempi Corolla, sitä vanhempi kuljettaja löytyy puolisokeana ajamassa moottoritiellä melkein kuudenkympin nopeudella.
