IRC-Galleria

Ohoi en ookkaan kirjottanu pitkaan aikaan. Niin se aika juoksee kapalamakeen...

Ja enaa 8 kk taalla! Valilla tuntuu etta oon ollu taalla jo niin kauan... ja toisaalta niin vahan.

Hei mitas taalla onkaan tapahtunu! Siispa: tanaan oli mun synttarit, mutta mitaan juhlia ei ainakaan viela ole pidetty koska on maanantai ja kaikkien taytyy teha laksyja. Mutta kavin kavereiden kanssa syomassa koulun jalkeen, porukkaan kuului tietysti mina ja siskoni, kavrini Gaia joka oli edellisen vuoden Tankassa vaihdossa, AFS:n vapaaehtoiseni Dria, joka on muuten aivan IHANA ja esitteli mut mun lempipaikalleni taalla Ternissa: kirjaston! Se on aivan sikamakee rakennus, moderni ja uskokaa tai alkaa rakkaat suomalaisen kirjaston kayttajat siella voi kattoa leffoja kajareiden saestyksella! Eika tassa viela kaikki, ei mita tahansa leffoja, vaan kaikki uutudet jotka suomessa pitaa vuokrata + loytyy sielta kaikki Sinkkuelaman tuotantokaudetki! Ganzo!!!

Porukkaamme kuului viela pari muuta henkiloa, Luca ja hanen SUOMALAINEN host-siskonsa Sini joka oli tullut tanne viettamaan syyslomaa. Sini siisvietti samanlaisen vaihtovuoden taalla Ternissa kaksi vuotta sitten. Oli ihana puhua pikkaisen suomea, mutta tosiaan vain pikkaisen silla on mukavampaa kun kaikki voivat osallistua jutusteluun.

Kieli on muuten janna juttu. Oon nyt viettanyt reilun kuukauden taalla Italiass ja puhun jo suht sujuvasti. Ymmarran lahes kaiken ja pystyn jopa pitamaan ylla small-talkia. Mutta oon vaan koko ajan vasyny, koska vaikka kuinka tykkaan italiasta ei suomi ainakaan viela ole vaistyny sen tielta. Yksi yo nain kylla unta puoliks italiaks ja puoliks englanniks. Forte... Englanti alkaa tosiaan hiipua koska en puhu sita missaan, en edes enkun luokassa, professoressan kuuluisien sanojen "Sarianna sinun taytyy oppia italiaa ja siispa sinun tulisi puhua tata kielta myos minun luokassani" Siispa teen kaikki laksyt ensin enkuksi ja sitten italiaksi. Paassani on jotain outoa kielien sekasotkua jossa jotkut ilmaisut ovat suomeksi ja puolet italiaksi. Joskus kun olen turhautunut ajttelen englanniksi, siina on jotenkin enemman tehoa :D niin italia alkaa myos ujuttua suomalaisiin puheluihini, yksi paiva akkasin itseni sanomasta "Come?" kun en oikein kuullut ja ain "sì, sì" kun aiti kyseli etta onhan kaikki kunnossa.

Gaia antoi minulle synttarilahjaksi kirjepaperia (tulee tarpeeseen! kirjotellaan taas pian Saara kulta! ;) ja paivakirjan (mulla on nyt niita 3...). Dria antoi kaulahuivin joka oli ihanan huolehtiva ja lammin ajatus kun olen valilla valitellu etta on sittenki vahan vilposta (vinkki tuleville vaihtareille: taalla EI ole aina lamminta ainakin aamuisin on tautisen kylma). Kiitos myos kaikille viestittelijoille Suomessa ne viestit antoivat voimaa ja jaksamista ^^ Kaikista lampoisin ja valitetuin olo tuli kun italialainen siskoni oli aamulla ripustanut posterin oveemme jonka huomasin kun olin lahdossa aamupalalle ylakertaan, seka kun mammani lahetti minulle onnitteluviestin ja suukon tekstarilla. Pienilla asoilla on valia, ne ovat kaikkein tarkeimpia <3

Mites muuten... Tanaan oli fyssan kuulustelu joka EI mennyt erityisen loistavasti. Mutta ope sanoi etta "ala huolehdi tamahan on vain harjoitusta sinulle". Kerron myohemmin miten kavi. Toinen professoressa palautti muuten parisen paivaa sitten hissankuulustelumme mina sain

6,5!!!!!!!!!!
VAHANKO OON YLPEE! Professoressakin oli positiivisesti ylattynyt. On muuten enemman kun sain aikanaan eraasta bilsan kokeesta ;)
Muutenki koulussa meni viime viikolla aika mukavasti, opettajat sairastelivat emmeka valilla tehneet oikein mitaan. Vastasin muuten oikein yhteen kysymykseen letteratura italianan tunnilla, da Divina Comedia. Ope oli iloinen ja kysyi toisenki asian, mutta kaksi asiaa meni multa vaan ylsi hilseen ja vaivuin turvalliseen "en puhu italiaa oikein hyvin" tilaani.
Ranskan kielen olen taalla etelassa aloittanut ja adesso tiedan kaikki numerot nollasta sataan seka varit, tervehdykset yms. Uuu yeah!
pari hauskaa juttua viela koulusta. 1. Enkun maikkamme puhuu aina silla natilla brittiaksentilla "yes" ja mina vastaan aina iloisen epasovinnaisesti "yeah" kun minulta kysytaan jotain.

Viela vahan on aikaa... Tahan mennessa olen tehnyt visiitteja taas vahan ympariinsa. Vierailen edelleen suht usein Stronconen pikkukaupungissa koska kaveri asuu siella, vuorilla olen kaynyt ja tehnyt veljen kanssa pyoralenkin Ternissa, mika oli muuten aivan ihanaa koska oli kaunis paiva ja koska tuntuu etta vaan pyoristyn palloksi taalla hyvan ruoan laheisyydessa. Kavereiden kanssa kiertelen kaupungilla yleensa lauantaisin. Aa! Tana lauantaina oli muuten jotain erityista, kansanmusiikkiyhtye Rakkian, johon koko perheeni kuuluu, keikka. Oli aivan loistavaa, olin siella kaikkien italialaisten ymparoimana ja tanssin mukana vaikka mulla ei ollut mistaan harmainta hajua. Massimo esitteli mut "suomalaisena maskottina". Ja sain viimeinkin sita kuuluisaa naiskauneuden ihannointia Italiassa osakseni, koska siella tanssimassa oli joukko italialisia soittokuntasotilaita. Yksi trumpetisti oli ihan hyvan nakonen ja pyoritteli mua parketilla ihan ahkerasti ;) mutta ei huolta mistaan turhan vakavasta, kylla ma parjaan.

Olisi viela niin paljon kirjotettavaa, mutta pitaa lahtea illalliselle...

Seuraavaan kertaan!
Olette rakkaita kaikki
Abbraccio

Sarianna