IRC-Galleria

Mistas alottaisin kirjottamaan.
On tapahtunu aika paljon sitten viime nakeman.
Hyvat vai huonot jutut eka?
Ehka huonot...

Viime viikolla koin 2 elamani pahinta paivaa.
Oli kahden paivan loma ja lahdimme sukulaisten luo syomaan. Tama oli tosi kivaa, ei mitaan valittamista. Sukulaiset on tosi sopoja, etenkin mun isan puolen mummi joka halusi valttamatta antaa mullekkin viikkorahaa :D aws. Oli siis pyhienpaiva ja sitten "kuolleiden paiva". Kavimme hautausmaalla. Taalla Italiassa vainajille on rakennettu oikeat talot, mausseleumit, ja ne ei oikeastaan ole niin kalseita kun luulisi. Sisalla on kynttiloita ja jotkin on sen verran suuria etta perhe voi myos istuskella sisalla ja jutella eteenpain siirtyneen rakkaansa kanssa. Kuitenkin surun pysty aistimaan ilmasta, johtu ehka myos saasta, oli harmaata ja sateista.
Sukulaisvisiitin jalkeen palasimme kaikki kotiin hyvin syoneina (oikeammin ratkeamispisteessa).

Pitiko mun siis kirjoittaa jotain itse aiheesta? Raskasta ja allottavaa palata naihin asioihin kun on ne jo kerran kaynyt lapi.

Siispa: onnistuin loukkaamaan perhettani heittamalla lappaa joka oli suomessa mennyt ihan hyvin lapi ja jota mina ja Kassu esim. heitetaan koko ajan, tilanne oli tama:
Istuimme ruokapoydassa illallisella ja heitimme lappaa sisarusten kesken ja sanoin veljelleni etta "sulla on kylla vakavia henkisia ongelmia kun sanot noin". Ei nain.
Kavi ilmi etta tama on asia pahimmasta paasta, yksi kamalammista asioista minka voit sanoa ihmiselle Italiassa. Mina en tata tiennyt. Ymmarsin toki etta joitain oli mennyt vikaan kun kaikki menivat hiljaisiksi eivatka puhuneet oikeen koko iltana. Myohemmin isani kysyi vakavalla aanensavylla, etta tiedathan ettei veljellasi ole henkisia ongelmia. Sanoin jo tietty koska sehan oli vaan lappa. Talloin aloin jo aavistaa etta tassa sanomassani jutussa on jotain pahasti vialla. Pyysin anteeksi monta kertaa veljeltani ja kerroin etten tiennyt mita fraasi tarkoitti italiaksi. Sisarukseni eivat juuri puhuneet minulle koko iltana, siskoni ei katsonut minua silmiin ikina aika toivottanut hyvaa yota. Itkin kaksi tuntia.

Aamulla kaikki jatkui samaan malliin. Sisareni ei katsonut minua silmiin eika puhunut mitaan. Lopulta kysyin englanniksi (ajattelin etta jos puhun italiaa loukkaan vain lisaa ihmisia), etta miksi emme puhuneet enaa. Tiivistettyna han sanoi etta on raivoissaan koska olen kayttaytynyt talla tavalla. Koska olen loukannut veljeani ja isaani (olin onnistunut tekemaan viela kaksi paivaa aiemmin jonkin kasimerkin joka tarkoittaa "mene vittuun" en tiennyt tasta mitaan). Etta olen hapeallinen. Etta sanomani asia oli saanut pyhimyksenkin raivoihinsa. Etta kun aina puhutaan perheen ja arjen jakamisesta ja nain kay. Etta han ei olisi ikina tehnyt nain omana vaihtovuotenaan vaikka oli tapahtunut mita (hanen kokemuksensa oli aika erillainen kuin minun, perhe laittoi hanet tekemaan kaiken, siivoamaan, kokkaamaan, hakemaan lapset tarhasta...).

"Olen niin pahoillani en tiennyt tai ymmartanyt mita se tarkoitti enka tiennyt mitaan mistaan kasimerkista, olen niin niin pahoillani, jos olisin tiennyt mita se tarkoittaa en olisi ikina tehnyt niin, mi dispiace tanto!"

...

"mutta eihan taa voi jatkua nain kaihan voin tehda jotain, kyllahan me puhutaan taas, ma olen niin niin pahoillani"

Eipa sille enaa voi tehda mitaan, han sanoi.

"Nyt ainakin ymmarran miksi olet vihainen"
Poistuin huoneesta otin harjan kateeni ja jatkoin sunnuntaisiivousta.
Ja itkin hieman lisaa.


Isani saapui hieman myohemmin ja mina hajosin isoihin markiin kyyneliin ja sanoin etta olen niin pahoillani ja... tiedatte loput. Han sanoi etta "ota rauhallisesti, ei mitaan hataa kaikki on kunnossa, ymmarran ettet ymmartanyt, ei mitaan hataa. Ala vaan tee naita asioita muille jatkossa niin va bene. Oletko jo syonyt aamiaista? Etko? Rauhallisesti, ala itke. Tule kohta ylakertaan syomaan aamiaista." :)

Ja pikkuhiljaa kaikki alkoi jalleen menna parempaa kohti. Sisareni ei puhunut minulle 2 paivaan ja veljeni on edelleen ehka hieman hiljaisempi kuin ennen, mutta pikkuhiljaa aika parantaa haavat. Tama ei tosin lohduta kun itke niin etta koko kroppa tutisee, lahinna tuntee vitutusta ja kaunaa kaikenmoisia elamanohjeita kohtaan.

... Ja tama oli muuten minun nakemykseni asioista, jotta saisitte kunnollisen kokonaiskuvan joutuisitte kysymaan perheeltani. Mielelleen ei en enaa Ikina haluaisi joutua samankaltaiseen tilanteeseen tai puimaan tata lapi. Eihan kukaan puhu italiaa?
Mutta nyt kaikki on taas hyvin. Minulle tosin asiat eivat koskaan tule palaamaan entiseen huolettomaan lapsensilmin kirmaten tyyliin. Olo on vielakin hieman epavakaa. Ja valilla turvaton.
Mutta niin kasvaa vahvemmaksi.
Alkaa huolehtiko turhia, kylla mina parjaan :)
Voimia sinne ja myos minulle


Yours sincerely,
Sarianna