Kun salaan asioita niin siitä suututaan (tosin ymmärrän sen aivan täysin) ja sit kun sanon asiat suoraan salailematta niin sekään ei ole hyvä.. Mitä tässä pitäis tehdä? Vai pitäskö olla tekemättä mitään? Ilmeisesti niin on paras..
En mäkään oo täydellinen, anteeks siitäkin sitten.. Mut outoo et vika on ihan aina pelkästään mussa, kenessäkään muussa ei oo vikoja ilmeisesti ollenkaan..
Mä oon oikeesti tosi pettynyt ja vituttaa ihan kohtalaisesti, mut minkäs sille voi et toisesta välittää silti todella paljon.. Kaikki tekee virheitä joskus, mut toivon et niistä virheistä joskus opittaiskin jotain.. Jotkut asiat on vaan sellasia mitä ei heti unohda ja niitä joutuu sulattelemaan aika kauan..
Toivon nyt että taas TÄSTÄKIN selvitään jotenkin ja puhuttas asiat selviks.. Vai oliks tää tarina nyt tässä sitten ?