ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisentyttöä se odottaa.
Voi kuinka kaunis tyttö onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siin kylkens kääntää, tyttömäisesti ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin äitis milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan.
Niin tyttö kiskoo tytön unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen tyttöö kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidt loit
Siin tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmnurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet.