"Taas on uusi päivä koittanu,
Herra, kiitos, Sinä muistit mut.
---
Tämä pieni ihminen kiittää.
Tähän aamuun nousta sain."
Aivan, tällaisilla eväillä tähän aamuun. Istuskelen tässä tuolissani kylpytakki päällä (se on kivan pörröinen ja pinkki ^-^) ja katselen kuinka kello ylittää yhdentoista. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että pitää pukea päälle ja lähteä koiran kanssa aamulenkille... Onko joku halukas tekemään sen puolestani?
Eikö kukaan?
Hmm, ei sitten.
Juu elikkä siis pitäisi tästä lopettaa heti alkuunsa kirjoittelu ja painua ulos, mutta ei jaksaisi. Miulla on taas vaihteeksi nälkä, mutta aamiaistahan en jaksa tottakai laittaa. Mutta toisaalta, ehkä jaksan sitten kun tulen lenkiltä... Muutenki aina virkistyy olo kun lähtee ulos kävelemään :D.
Kuuntelen myös kuinka tuo pimputtimeni (joku voisi oikeasti kertoa mulle miksi sitä virallisesti pitäisi kutsua kun tuntuu jotenkin väärälät kutsua sitä pianoksi...) soittaa takanani Canonia :). On niin mukavaa kun se voi itekseen sitä soitella ja minun ei itse tarvitse olla koskettimia painelemassa... Osaan jo nyt aika kivasti tunnistaa kuinka soinnut menee kohdissa, jotka osaan (tai sitten en). Mukavalta tuo kuuntelu silti tuntuu. Loppujen lopuksi on se livemusiikki paljon mukavempaa kuin kajaresta kuultu... Paitsi että on tuokin kajareista eikä ollenkaan liveä. Mutta paljon lähempänä kuin radion musa :). Ainakin miusta.
Tulisko joku meille soittamaan mulle painoa (tai siis tuota soitinta tuossa)? Olisi niin kivaa :D:D...
Jaaha nyt pitää viedä koira. Terve taas ja tälläinen päivitys tällä kertaa.