Vasten poskea
jotain pehmeää
untuvaista, lämmintä
pientä
lämpimät tuulet
minua hyväilevät hellästi vielä
pyörin hitaassa
spiraalissa
kohti
minuuteni keskusta
ajatonta valoa
olemukseni
ominta osaa
sydänkeskuksessani
avautunut
vaaleanpunainen sielupolku
joka virtaa joen lailla
tähtiin ja niiden taa
käsissäni uudenkarhea kaarnalaiva
jonka
pian
lasken veteen
ja lähetän eteenpäin
kohti
kotia.