Olinpas eilen taas vaihteeksi itsekäs. Minulla on varmasti jotain vakava hylkäämiskammo ja läheisriippuvuus. Moi, yritän ajatella muitakin ensi kerralla.
En haluu olla kenenkään unelmien tiellä. Anteeks. Mut en silti peru mitään mitä sanoin, en oo edelleenkään menossa tänä kesänä yhtiinkään läksiäisiin, mut halusin vaan sanoo, että ei kantsi välittää siitä, mitä mä sanon, kun se on kuitenkin oma päätös ja sellaista mitä on jo halunnu pitkään ja omasta mielestä tosi siistiä. Vitut muiden mielipiteistä hei.