IRC-Galleria

Niin siinä sitten kävi että tuo pikkuinen karvakerä valloitti mun sydämen heti
ensimmäisellä sekunnilla.

Vicki on harmaanruskea ja mustan kirjava tyttö kissa. Näyttää ihan pantterilta. =)

Lauantaina hain pikkuisen uuteen kotiin.
Vähän pelotti automatka mutta kyllä siinäkin rauhoituttiin ku alkoi unettaa pienellä.

Kotiin päästyäni nostin vauvelin ensimmäiseksi vessaan omalle "potalle". (hiekkalaatikkoon)
Ja menin sitten laittamaan ruoat ja juomat keittiöön. "Näytin" ruokapaikankin sille.

Ensimmäisen päivän pentu tutustui uuteen kotiinsa (reviiriinsä) ja teki muutamat pisutkin lattialle. Piti sitten kantaa se potalle... Ei haittaa, vahinkoja sattuu uudessa paikassa aluksi.
Ei ehtinyt vessaan... oli niin paljon uutta ja ihmeellistä koettavana.

Olihan se sitä pottaa käyny haistelemassa ja tutustumis käynnilläkin oli ollut, mutta mitään ei ollut sinne tehnyt.
Putsasin pisupaikat etikalla ettei ainakaan toistamiseen käy samassa paikassa ja etikka vie tehokkaasti hajut mennessään.

Aluksi mielipaikka oli sohvan alla. Turvallisen pimeä paikka... Vähän sitä mau´uttiin emon ja sisarusten perään mutta sekin on nyt jäänyt. Kävihän mun luona äite ja siskoni katsastamassa pienen tulokkaan. Näkyihän sitä vähän väliä sieltä sohvan alta.
Tätinikin kävi katsomassa pikkusta. Oli se jo rohkaistunut sen verran että uskallettiin käydä kävelemässä keittiössäkin, vaikka uusia naamoja olikin lähettyvillä.

Päivän edetessä sain pentuun enemmän yhteyttä ja leikittiin pitkään. Silittää sai vähän, mutta syliin ei suostunut vapaa ehtoisesti. Enkä minä sitä edes ottanut ku huomasin ettei se ole valmis vielä niin isoon askeleeseen tässä "suhteessa". =)
Sohvan alunenkin vaihtui kaksikerroksiseen pahvilaatikkomökkiin. Siellä sitä olikin kiva olla ja ottaa rennosti pehmeällä alustalla.

Päivä vaihtui yöhön ja se kipusi mun viereen sängylle. Ensimmäisen yön se siis nukkui minun vatsan päällä. Aika edistystä, sanoisin...

10 pvä aamulla, se jo kehräsi, ja nuoli kämmentäni sekä sormia. Leikkujen perässä juostiin ihan villinä, pompittiin selkäköyryssä ja häntä alaspäin kaareutuneena ja käveltiin sivuttain. Tasajalkaakin siinä hypittiin ja leikkuhiiret lensi kaaressa jopa metrin päähän.

Nyt Vicki tulee jo itse kiehnäämään jalkoihin ja seuraa minua minne menenkin.
Pottakin on ollut ahkerassa käytössä eilisen jälkeen.

Kyllä tämä tästä etenee... On kiva saada pienestä pennusta seuraa kun yksikseen asuu.