Palkkapäivää odotellessa ajattelin säästää hakemalla marsuille heinää luonnosta. Joten eikun pöpelikköön hyppimään muovikassin kanssa. Haavan sain käteen, selän kipeäksi ja vitutti pelätä ampiaisia, mutta lopputulos on kuusi onnellista marsua. Ne syö, ihan kuin eivät olisi ennen ruokaa nähneetkään. Etenkin Rauski näyttää suuresti nauttivan, veti jo vatsansa täyteen ja nyt se lepäilee nurkassa, hakien aina yhden korren kerrallaan hitaasti mussutettavaksi. Ah autuutta.
Marsut voi kiittää onneaan, mamma elää torstaihin asti nuudeleilla ja lämmin kuppi-keitolla, mutta noilla on oikein kunnon pitopöytä. Ollappa marsu, kesällä sitä ruokaa luonnosta riittää.