IRC-Galleria

Energiavirtoja pimeydessä


Maailman pimeimmissäkin kolkissa saatat sen havaita
joku loistaa valoaan, ilman tulta
silkasta energiasta

Tummimpaan koloon minut johdatti susikoira
takkuturkkinen, kiiluvasilmäinen, musta
kuin taivaankannen tähdettömät kohdat

/Onko se taikaa
jos pimeydelläkin on valonsa, energiansa?/

(Älä kuljeta pois
ihmisiä, jotka ovat valosi)

— —

Minulle ei puhuttu, että pimeä on kylmä

Susikoira tarjoaa lämmintä turkkiaan syliini
levittäen mustuuttaan;
yötä, valotonta

Energiavirtaa olennosta toiseen
/rakkautta/

****

Arvostelu: (by Chichicu)


Aiheenkäsittelysi on monessakin suhteessa onnistunutta. Olet puhunut taikuudesta ihan kirjaimellisestikin, ja lisäksi kerrontasi on ihanan satumaista. Pieniä sanankäänteitä jotka saavat hymyilemään. Esimerkiksi jo heti ensimmäinen rivi: "saatat sen havaita". Suloista.
Energiaa toistetaan hieman liikaa. Kun se on jo otsikossa, niin ainakin näistä kohdista: "ilman tulta silkasta energiasta", "valonsa, energiansa" sen voisi ottaa kokonana pois. Etenkin jälkimmäisestä, joka olisi vallan ihastuttava ilman toistavaa loppukaneettia. Ensimmäinen oli ihan ok ensimmäisellä lukukerralla mutta myöhemmin se alkoi vähän ärsyttää. Otsikko ja loppu ovat ihan tarpeeksi.
Toisen säkeistön viimeinen rivi oli kaunis ja todella istuva. Ihanaa ettet ole sortunut pelkkään luettelointiin, vana ikään kuin perustellut näkemyksiäsi kielikuvilla.
Sulkeista ja niiden sisällöstä voisi olla montaakin mieltä, mutta päätän kuitenkin pitää kohdasta. Sekin nimittäin vaan SOPII runoosi. Tosin kohdan olisi voinut yhtenäisyyden vuoksi asetella samalle riville.
Nuo ajatusviivat ovat ihan toimiva ratkaisu, ei valittamista. Myöskin ihan vaan erilleen (siis usemapi riviväli) asettelu olisi ollut toinen, vähän yksinkertaisempi, ratkaisu. Mutta ihan hyvä näin, eli ei siitä sen enempää. Kuitenkin jonkinnäköinen erittely on hyvä olla sillä tekstin sävy muuttuu selkeästi.
Ensimmäinen rivi sen jälkeen ilahduttaa jälleen. Lause on yksinkertaisempi kuin alussa ja kiinnittää ehkä siksi huomion. Hyvä, että olet eritellyt sen omaksi kappaleekseen. "Puhuttu" oli osuva sanavalinta joka tekee sävyvahdoksesta sujuvamman henkäilemällä samaa tunnelmaa kuin alku.
Seuraava säkeistö on jokseenkin ristiriitainen ja siksi myös mielenkiintoinen. koira tarjoaa lämpöä, mutta silti levittää mustuutta. Tämä herättää ajatuksia. Lopusta olisin jättänyt sanan "valotonta" pois, minulle ainakin mustuus kertoo jo valottomuudesta.
Ikäväkseni lopetus sai minut melkein huutamaan äänen. Miksi ihmeesä menit laittamaan tuon "rakkautta" aivan loppuun. Minusta se ei kerta kaikkiaan sovi siihen ja melkein vetää maton koko runon alta. Ei onneksi aivan. Mutta asiayhteydestä sen ymmärtää muutenkin, eli loppukaneetti tuntuu lukijan aliarvioinnilta. "Energiavirtaa olennosta toiseen" olisi ollut hyvä lopetus, se kokoaa jo tarpeeksi.


Kokonaisuudessaan vähän hiomaton mutta toisaalta ihastuttavan oivaltava runo tämäkin. Pahin kompastus oli lopetus joka kaikesta huolimatta jätti vähän pahan maun suuhun.