IRC-Galleria

~Yksinäisenä melusaasteessa~

Tämä korviahuumaava
ja kiihkeä melu
vainoaa minua

Säkkipilli, haitari, kitara
ääniä ympärilläni
Huutoja joukossa, aivan toistensa lomassa

Peltilehmät suhauttelevat
kaksipyöräiset seurassaan
Pystyssä kulkevat,
nuo vauhdikkaat ja ilmeettömät
kiiruhtavat sokeasti
/Kaikki ohitseni/

He eivät välitä

Vaikka
seison kaiken ympäröimänä, keskellä
Olen yksinäinen

Mukulakivikadut hyljeksivät minua
ja kenkiäni, vain koska
minä en ole kiireellinen
tai ilmeetön

(Solinaa)
Patsas suihkuttelee lammikossa
Tuo vesi on aivan liian matalaa
tuskin mahtuisin

/Kuunnellessani
patsaan ja veden yhteistyötä
unohdin kaupungin
ja sen melusaasteet/

---

Runosi on pitkä, mutta jäsentely antaa sen hengittää, eikä runosta tule liian raskasta. Säe- ja säkeistöjaottelu jää kuitenkin vähän yllätyksettömäksi ja ulkoasu tavanomaiseksi. Sisällöllisesti runo rakentuu kahdesta elementistä, kaupungin kuvauksesta ja runon minän tuntemuksista ja olet antanut niiden kietoutua yhteen. Kaupunki kuvataan tuon minän näkökulmasta kylmänä, hektisenä ja torjuvana. Tätä ideaa olisi voinut toteutuksen taholla kehitellä vielä pidemmälle, esimerkiksi jättää kokonaan tai osittain turhat selittelyt ulos runosta. Esimerkiksi säkeet ”He eivät välitä” ja ”Olen yksinäinen” olisi voinut korvata luottamalla vertauskuvallisuuteen ja ennen kaikkea lukijaan. Jo kuvaamalla noita ilmeettömästi ohitse kulkevia ihmisiä sinä annat lukijan jo ymmärtää, etteivät he välitä. Älä aliarvioi lukijaa. Runon minän tuntemukset ovat kyllä havaittavissa jo tavassa, millä hän näkee ympäristönsä, sitä ei enää tarvitse selittää jokaisen säkeistön lopussa lukijalle erikseen. Esimerkiksi kohdan, jossa kerrot runon minän olevan yksinäinen, olisit voinut vain kuvata niitä tuntemuksia mainitsematta kertaakaan itse sanaa. yksinäinen.

Runon tunnelma on kyllä kohdallaan, se jatkuu yhtenäisenä ja antaa lukijan tarkkojen kuvauksiesi myötä kuulla äänet ja tuntea kaupungin nahoissaan. Tarina on runossa nostettu selkeästi etualalle ja se avautuu lukijalle välittömästi ja selkeästi, ehkä jopa liiankin. Runo ei jätä paljon tilaa lukijalle hengittää; lukija ei saa tulkita itse, millaisena ”minä” kokee kaupungin, eikä mitä hän tuntee. Runon selkeys ja seurattavuus syö runosta ison palan tulkinnanvaraisuutta pois.

Käyttämäsi kieli on kaunista yksinkertaisuudessaan, mutta se vaikuttaa vielä vähän hutiloidulta ja viimeistelemättömältä. Sanavalinnat ovat helppoja, niitä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Kokeile joskus vaikka kirjoittaa kymmenen vaihtoehtoa sanalle ja valitse vasta se kymmenes runoosi. Toisiksi viimeinen säkeistö on vaikuttava. Mielenkiintoinen valinta sanoa, ettei mahdu veteen. Se herättää kysymyksiä, mikä on loistava asia.

- HYBRID