Kuljen ja mietin.
Olen saapunut perille, jyrkänteen reunalle.
Kipu rinnastani ei kai koskaan häviä.
Kipu, jonka sinä minulle aiheutit.
Se vainoaa minua, seuraa kuin varjo.
Tuntuu, kuin minut olisi sidottu maahan,
siipeni vapauteen rikottu.
Etkö näe mitä sait aikaan,
vai etkö välitä?
En tunne tuskaa enään,
on sieluni mennyt hajalle.
En pääse siivilleni,
olen yrittänyt turhaan.
Takaisin en palaa, se on liian vaikeaa.
Levitän käteni ja lähden viimeiselle lennolleni.