IRC-Galleria

vaihtui juu työpaikka viime torstaista lähtien. vie vähemmän aikaa ja iltoihin pitäisikin sitten mahduttaa psykologian lukemista niin että pääsisi keväällä sinne turkkuseen lukemaan ihan yliopistotasolla sitä. toivon mukaan jaksan tuhertaa ja päntätä. vielä ei ole onneksi paniikki iskenyt.
on kyllä ollut ihan mielenkiintoinen työalku. aivan totaalisen erilaista työtä kuin edellinen. puheluidenvälitys vs. yläasteen erityisluokan koulunkäyntiavustajana olo. hmm. erilaisia tuntemuksia on mahtunut joukkoon jo nyt: hauskoja, iloisia ja rentoja hetkiä on onneksi ollut melko monta. sitten on taasen ne hämmennyksen ja odottavalla kannalla olemisen hetket. ne nuoret on persoonia, ja ihania ovatkin, mutta välillä saa jotenkin olla varpaillaan. kaikilla on herkkä pisteensä. jos vähänkin haraisi vastakarvaan niin saattaisi raapaista. ei siis läheskään kaikki heistä näin, mutta osalla mahdollista. onneksi kolhu olisi henkinen. tasan eivät ole menneet nallekarkit näiden nuorien kohdalla verrattuna moneen muuhun. auktoriteetin kehittäminenkin vaatii vielä vähän työtä kun ei sitä ihan näin heti ole irronnut. luokan opettaja ja toinen avustaja omaavat hyvää luottamusta oppilailta ja hiljakseen tässä kehittelen itselleni samanlaista. osa on vastaanottavaisia, mutta riippuen hetkestä ja ihmisestä. he ovat uniikkeja. kaikkihan me olemme, mutta kun tässä työssä joutuu tarkemmin paneutumaan nuoriin yksilöinä ja erilaista huomiota vaativina, pistää se myös syvällisemmin miettimään heitä ihmisinä ja uniikkeina olentoina. läppää heitetään ja lamppuja keksitään. kirjoja etsitään ja tehtäviä tehdään yhdessä ja yksin. jokainen saa rauhansa jos niin haluaa. musiikkia kuunnellaan ja kahvia keitetään luokan omalla keittimellä. omaa kahvinkeittotaitoanikin on jo kehuttu.
nyt tuntuu, että tulen saamaan tästä työstä irti varmaan hurjasti. eikä siis pelkästään työpaikkana vaan myös elämänkokemuksena. luokan nuoret tulevat kuitenkin niin erilaisista lähtökohdista tai ylipäätänsä eri elämänkulusta kuin itse tulen tai monet muut tuntemani henkilöt. en todellakaan halua olla näitä nuoria kohtaan alentuva, en todellakaan. sitä he eivät mitenkään ansaitse, koska ovat niin kuin luokan opettaja sanoikin eilen: he ovat oikeastaan todellisia taistelijoita koska ovat selvinneet näinkin pitkälle vaikka elämä on potkinut aivan liikaa heitä. sitä kuitenkin arvostaa taas hiukan enemmän omaa elämää ja miten kiitollinen saan olla monesta asiasta jotka ovat järjestyneet taipaleellani vaivatta ja helposti, mitä olen vastaanottanut ja voinut ilmaista elämäni aikana, näin kun ei ole kaikilla.