IRC-Galleria

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme, kun meidän on vaikeata muistaa, miten lennetään."
~ oh, sou truu.. ollaan enkuleita toisillemme, jookos? <3

"Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet yhtä nopeasti kuin huomaamme toistemme virheet, olisimme pian kaikki menestyjiä."
~ mutta immeiset kun me taidamme olla vähän ivallista porukkaa, joka nauttii muiden yksilöidemme virheistä ja epäonnistumisista. ja muiden kömmähdyksille on myös välillä niin hauskaa nauraa, sille ei vain voi mitään. it's human nature. mutta eikös ne menestyjätkin osin perusta suosionsa ja hyvän onnensa muiden huonolle onnelle ja epäonnistumisille? kaikki eivät voi olla huipulla yhtä aikaa. not possible. onnekkaat hyötyvät ei-niin-onnekkaiden kohtaloiden kautta.
and in the end of the day, isn't it our own responsibility, duty and fortune to individually discover the faith we're destined to live for? other people may push towards some directions and help us to unfold new dimensions of ourselves, but it's up to the self to determine which of the discoveries to follow and explore, right?

"Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaan omapäisestä." - John Steinbeck
~ hah, kykenenkö tuohon? pieni välimatka asiaan kuin asiaan auttaa kyllä usein miten näkemään eri kulmat ja tahot, millä saattaakin sitten olla vaikutusta kunkin ajatusmaailmaan ja sen mahdollisiin muutoksiin.

Olipa viikonloppu!

Perjantaina tuli ylioppilaslakki kouraan ja nyt IB on virallisesti ohi. Jösses. Menivätpä neljä vuotta sittenkin nopeasti. Sekin niin pitkältä tuntunut Amerikan vuosi siellä välissä. Viimeiset kaksi vuotta kuluivat kyllä hujahtaen. Oli hauska luokka ja oppia kertyi päähän ihan kiitettävästi.

Perjantai-iltana olimme vähän baareilemassa kavereitten kanssa. Lauantaina kotona yo-partyt vol. 1. Sitten taas illalla kavereitten kanssa. Ensin eräissä tupareissa ja sitten taas baareilemassa. Juhliminen menee jo rutiinilla. Onneksi se ei tunnu siltä. Parhaina iltoina asiat etenevät omalla painollaan ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Ihanaa.

Sunnuntaina pidettiin yo-partyt vol. 2. Lisää syömistä ja juomista ja onnittelujen vastaanottamista. Jee.

Viikonlopun saldona pari (oikeastaan varmaan muutama) juhlakilo. Lahjoja. Tukku rahaa. Menee kyllä paraikaa päällä olevaan muuttoon. Uutta kalustetta ym tarvitsisi ostaa. Jos ensi lauantaina Ikeaan. Olisi kiva. Paitsi pitää kyllä malttaa mieli ja jättää turhimmat ostamatta. Haluaa, että osa rahatukusta jäisi käteenkin tulevaa varten!

pörrh, kiireinen loppuviikko tiedossa. argh. pitäisi kotona siivoilla, laittaa safkaa, pakata omia kamoja tulevaa "kotia" varten ja sitten vielä jaksaa juhlia viikonloppuna. perjantaina edustaa koululla, lauantaina ja sunnuntaina kotona. argh. niin ja illat toivon mukaan kavereitten kanssa tulisi remuttua. :)

~ niih, eipä ehkä sujunut viikonloput illat ihan niinkuin olisi toivonut. perjantai kuivuikin hiukan kokoon..en siis sano, ettei olisi ollut ihan hauskaa! varsinkin kun olin ihan miesporukan mukana baarissa. muijani väsyivät, tai joutuivat poistumaan olosuhteiden pakosta, jo alkuillasta.. :P
~ perjantai-illasta ei siis kehkeytynyt aivan sellaista kuin olisi toivonut, eikä kyllä lauantaistakaan...pistää närästämään oma, sekä muiden, käyttäytyminen...ainahan sitä voi pistää kännin piikkiin, mutta kuitenkin...möh.
~ mutta jos sitten tulevana viikonloppuna...olisi nimittäin enemmänkin juhlimisen aihetta: kaverin tuparit ja omat ylppärit! :D ylppäreitä jatketaan myös siis lauantaina - toivon mukaan kunto kestää...ja sukulais-edustuskunnossa pitää olla sekä lauantaina että sunnuntaina. oh, just shoot me...
~ ei vaan, eihän se ikinä ole hyvä asettaa hirmu odotuksia esim. jollekin päivälle, kuten nyt niin pistän ensi viikonlopulle...sehän on näitä kohtalon sanelemia, mutta sanomattomia, sääntöjä, että silloin kun haluaisi jonkun asian onnistuvan, on se määräytyvä menevän vituilleen.
~ heitetään vielä clichéisesti loppuun, että pitää nyt sitten kai vaan malttaa mielensä ja odottaa mitä tämä elämä tuo aina tullessaan. toisi nyt vain välillä ruusujakin risujen sijaan...tai ehkä olen vain niin sisäisesti häiriintynyt, että näen jokaisen kauniin päivänkakkarankin kituliaana puunkarahkana.
~ jep. nyt lopetan.

Joku rakastaa sinua hyvin paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän omistaa sinut. Tänä päivänä vedetään rajoja, vaikka vain omassa mielessäsi. Puhuminen ravun kanssa auttaa.

~ hahaa, too funny. mietin nimittäin tietynlaisia rajoja, liittyen tiettyyn asiaan, jo eilen illalla ja lisää aamulla junassa. hiukanko osuva horoskooppi. :P ...rakkauden määrästä, tai ylipäätään sen olemassa olosta, en kyllä menisi tässä tietyssä asiassa takuuseen...

~ pitäiskö soittaa hansu-ravulleni? no offense, simppaseni <3 olet mun tuki ja turva kuitenkin.

~ ah, tajusin, että noita rajoja voisi vetää kyllä nyt liittyen muihinkin asioihin. mutta niin..ehkä vedän rajat tällä hetkellä vain mielessäni ja jos tilanne joskus vaatii, esitän ne ääneen - jos pokkaa löytyy...

klo 8:11 - taas täällä. onneksi perjantai. päivä tulee varmasti tuntumaan kaksi kertaa normaalia pidemmältä. siis hyvin pitkältä. olisipa jo ilta. ;) paitsi eihän tässä vielä mitään tarkkoja suunnitelmiakaan ole. kuhan pääsee rentoutumaan, noin sievästi sanottuna.

klo 9:51 - työpäivä jo hyvällä alulla, mutta niin, tämä aika ennen lounasta lentääkin. kun taas aika lounaan jälkeen mataa. kello taitaa oikein tahaltaan hidastaa kulkuaan silloin. kakkiainen.

klo 12.39 - hmph, päivä jo iltapäivän puolella. hitaasti, mutta varmasti. paikat puutuneet istumisesta ja lisänä perjantaipäivän täpinä, kun ei millään jaksaisi istua tunkkaisessa toimistossa vaan olisi mieluummin jossain kavereitten kanssa aikaa viettämässä. nyt joudun odottamaan vielä yli seitsemän tuntia. argh. ei jaksa. on tämä työnteko sitten puuduttavaa :P tai sitten, voisin kyllä taas syyttää ajankulkua, joka on aivan liian hidas. kirittäisi nyt vauhtinsa edes verkkaiseksi ja kello tulisi pian neljä. pääsisi pois täältä töistä. mutta odottavan aikahan on aina pitkä.

klo 13.41 - kaksi tuntia ja 19 minuuttia jäljellä työaikaa. paitsi lähden kyllä viittä vaille neljä viimeistään. aim sou boord.

klo 14.35 - toinen puolikupillinen kahvia meni hetki sitten ja nyt on kuuma ja virittynyt olo. miraculous isn't it? caffeine i mean. ainakin on energiaa. kun ei vain tarvitsisi istua tässä p**se puuduksissa ja laskea minuutteja kello neljään. hmm, taidan oikeasti olla nyt höpsö, kun teen ajan matamisesta näin suuren härkäsen. mutta muutakaan ajanvietettä ei täällä nyt ole. :/

klo 15.03 - vajaa tunti, and i'm outta here! :D ..ja illaksikin on alkanut muodostua plänssejä. tai noh, ei vankkoja suunnitelmia, mutta ainakin aikasemmin luvanneet ystävät ovat edelleen messissä. mitä nyt yksi on tulossa kipeäksi, mutta ihailtavaa kyllä, hän on lähdössä mukaan illan viettoon. :)) <3 kohta puoliin siis hyppään ratikkaan, siitä junaan, heitän äipän kotia, menen kampaajalle ja sieltä sitten, who knows! the night will show...in time... :)

klo 15.33 - nyt loppu tän päivän kelaus! viikonloppu, here i come! :D

~ vaikka sitten pelko p**seessä, pakko ottaa vastuu ja tehdä itse oma tulevaisuutensa. Hienoa kuitenkin, että on ihana ystävä, jonka kanssa taivaltaa tulevaisuutta kohden. Vaikka mitä kävisi, itketään ja nauretaan, huudetaan ja lauletaan, riehutaan ja rauhoitutaan sitten yhdessä ja toisillemme :D
~ eikä muista kavereista ja rakkaista ole haittaa - he ovat arvokkaita alivuokralaisia ja satunnaisia saapujia. Ehkä me kuitenkin joskus tarvitaan taukoa toisistamme... (sitä varten on kuitenkin ehkä työt) kunhan ei p**se repeäisi jo heti muuton aikana... ;) <3
~ niih, eikä uusista rakkaista olisi haittaa...yksikin riittäisi. ;)
~ okei, nyt pitää jättää toikin valitus. Hahaa sini, saat kuulla tuosta asiasta vielä enemmän kuin olet tähän asti kuullut...kai :) ...säälittävää, I know. Sain tämäkin hienon jutun käännettyä elämäni murheen kryyniin...
~ mutta nyt siis pitäisi olla hämmennyksen sekaisen ilon aika, paino sanalla ilon :)
~ sini, lupaathan, ettei tämä muutto muuta meidän ystävyyttämme? tajusin eilen illalla, että tuleva tilanteemme saattaa olla pieni koetinkivi ystävyydellemme stressin ja muutoksen takia. Eihän anneta sen kuin vahvistaa? <3
~ ohoh, rupesinpa herkistelemään :D
~ katos nyt sini kenen kämppikseksi sä joudut - herkistelevän hermoheikin. ;D
~ ja tiedän, että sanot minulle: lopeta hermoileminen ja takapakin mahdollisuuden ajattelu. Anna mennä vaan!

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ),olitpa kuka tahansa ja eksynyt päiväkirjaani ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut sinusta ajattelevat.

~ Kiitosh jo etukäteen :)

*Jaiks* Unohdin eilisissä täpinöissäni kirjoittaa tänne asiasta, joka tulee muuttamaan (kirjaimellisesti) elämäni. Sen jälkeen ei todennäköisesti ole paluuta vanhaan...

Minusta ja rakkaasta ystävästäni tulee kämppiksiä! :) <3

Ja kämppä on hieno! Ja me teemme siitä vielä hienomman! :)

Ajatukset ovat kyllä vähän myllerrystä, koska vaikka tekisi mieli hehkuttaa asiaa ja onnekasta käännettä asiassa, on taka-alalla samanaikaisesti pelko tulevasta.

Muutos, kämppis, vastuu, raha, itsenäisyys, huoli, ystävyys, pelko, vapaus, ilo, velvollisuus, into, suru, tuntematon, tulevaisuus.

Voi elämä. Mitä se on nyt tuomassa tullessaan?

Laulu sanoo, ettet voi kiirehtiä rakkautta, mutta laulu on väärässä. Rakkaus syttyy usein vauhdilla, ja jollei se tapahdu tarpeeksi nopeasti, saatat ottaa sen merkkinä siitä, että on aika jatkaa matkaa.

~ pitäisikö nuo sanat uskoa? Kaikki kun ei ole niin yksinkertaista. Tai minä ainakin teen asioista monimutkaisia! ;D
Olen saanut kuulla olevani monimutkainen, olenko?
...tulee vähän mieleen yksi Shakespearen näytelmä vastakysymyksistäni...