Onneks kohta on viikonloppu. Pääsee Espooseen (tää huone kaipaa vähän siivousta nii pääsen luistaan siitä pakenemalla Espooseen) ja ei tarvii stressata kokeista. Huomenna on melkein vikat. Enää enkku huomisen saksan jälkeen.
Ich bin ein Berliner. Hihi, olen berliininmunkki. No melkein. Tai sitten en.
Voitas taas kattoo sitä yhtä saksalaista ohjelmaa siitä punatukkasesta tyypistä. Se oli aika, kröh, kivaa. Tai saksaks dubattuja simpsoneita. Tai sitten ihan vaan opetella epäsäännöllisten verbien imperfektejä.
Seminaarista oon taas kerran ihan hitsin paljon myöhässä kun ei oo aikaa tehä. (pikemminki motivaatio puuttuu) Isä ei tykkää kun oon yli kaks viikkoa myöhässä mut se on nyt voivoi.
Huomenna päästään tanssimaan paritansseja poikien kanssa toiminnassa. Mutkun ne on kaikki niin lyhkösiä.
Olis jo huhtikuu. Mie haluun jo olla 15. Se kuulostaa niin paljon vanhemmalta kun 14. Kolme kuukautta vielä nii sitten.
Voisin syödä noi kaapissa lojuavat Torsopiparit ja Kekkosen ruumiinosat tänään kun iski hirvee himo.