En enää voi kuunnella Early Sunsets Over Monroevilleä itkemättä.
Se on vaan sellanen biisi, että huh huh.
Tuntuu ihan ku oisin laittanu siihen biisiin palan itteäni (jollain kummallisella tavalla) ja aina kun kuulen sen, ihan ku mut heitettäis kaikkien ihmisten eteen kaikkine virheineni ja salaisuuksineni. Mä nään siinä biisissä itseni, tunteeni, kaiken.
Se on sellanen biisi missä oikeesti tuntuu että Gerard on laittanu kaikkensa, vaikka en edes tiedä onko se.
(ja tuossa biisissä sanat eivät ole edes tärkeitä, vaikka niistä pidänkin)
tulipas kummallista tekstiä.