IRC-Galleria

Sun kanssas mus herää niin monii tunteit. Viha ja rakkaus. Ne kulkee käsi kädessä.

Sun kanssas rakkaus työntää eteenpäin ja antaa voimia huomiseen. Viha kaataa maahan ja sitten se vielä potkii perään.

Jos voisin, tekisin toisin. En pysähtyis sun kohdalla, katsoisin sua ja jatkaisin matkaa. Matkalla päämäärääni, miettisin millaista olisi ollut olla sun kanssas, katuisin etten pysähtynyt. Mutta mä en olis särkenyt sydäntäni. Sitä haurainta asiaa itsessäni. Mut nyt se on revitty rikki.

Ja kuka sen muka korjais?

Ensirakkaus, se tekee kipeetä. Repii jopa rikki. Pistää aivan palasiks ja hajottaa täysin. Joskus tuhoaa pienen ihmisen. Repii koko maailman palasiksi. Tekee elämästä mustaa. Jos vain olisi mustaa tummempaa väriä, olisi se minun värini nyt.

Sinä tulit, ja sitten menit. Rakkaus tuli, ja jäi luokseni pysyvästi. Sinä vain katosit yöhön tummaan. Jättäen jälkesi minuun. Sain muutaman arvenkin, niin pahasti se viilsi.

Mutta rakkaus on ja pysyy. Ei se katoa, vaikka toivoinkin se katoavan.

Oon niin pettyny, et pettymys ei päästä mua pois. Oon pettyny elämään, oon pettyny ystäviin. Mut ennen kaikkee itseeni. Oon käyttäny niin paljon aikaa vihaamiseen. Silti koittanu rakastaa. En usko, että enää voin edes osaa rakastaa. Mä en päästä sua koskaan lähelle, en anna sun koskaan rakastaa mua. En koskaan anna sun välittää, en koskaan anna sun auttaa. Mutten myöskään satuttaa. Mä vien tän jutun yksin loppuun. Mä katoon. Osa must on jo kuollu. Mä vaan odotan. Odotan, et kuolen kokonaan. Ainoo mitä mä rukoilen Luoja sulta enää, päästä mut pois?

Hirveen kiva ku mulla on synttärit tänää eikä kukaa mua oo onnitellu!!!!!!! siis tääl galtsus, ni et kiitti!!

Huomen dokaa vitusti! <3

Ona <3

Seukkaa, mmm' <3 Jos joku vitun pelle kärää mut ja lennän ulos, ni mä lupaan et se tulee kärsii :>

mmmmmoikkis ja öit <3

Tehkää helvetti. :)


Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Sanoks kukaan koskaa, et tää tulis helppoo olee? -Ei. Ja nyt mä maksan virheistäni. Ei tää helppoo oo, eivitus. Kaukana siitä. Mut parhaani mukaan jaksan ja kestän kaiken tän. Mut mun sydän on hajalla ja mun tunteet on kuollu. Mä oon palasina mun lattialla ja tuskasena omaan palapeliini, koitan koota palasia ja saada sen joskus vielä kasaan. Paloja vaan on miljoona ja kuva epäselvä. Mut päivä kerrallaan, joinain päivinä en saa yhtään palaa paikalleen, toisinaan taas jopa kaksi. Mun on helppo mennä eteenpäin sillä, mitä mulla tällä hetkellä on. Ei mitään. Nyt voin enää vaan saada. Joskus sitten voin antaa, kun mulla on jotain mitä antaa.

Pohjalt ei oo helppo nousta, mut mul on monta ystävää, jotka ei lakkaa huutamasta mun nimeä jossain kaukana huipulla. Mä nousen koko ajan. Hiljaa. Kaikki aikanaan. Ei mulla oo kiirettä. Mulla on vaan aikaa. Aika ei kuulemma venaa ketään, mut mä sanoin sille et mä tuun peräs, mä otan sen kiinni sit joskus, kun mulla on voimaa juosta. Nyt mä ryömin ja pysähdyn usein.

Jonain päivänä mulla on tää kaikki. Jonain päivänä mä olen onnellinen.

Nyt vasta osaan iloita siitä, että meillä oli hetkemme, enkä sure sitä, että ne on nyt mennyttä. Annettiin kuitenkin paljon toisillemme. Molemmat oli just lopettanut pitkän suhteen. Autettiin toisemme irti menneestä, uuden alkuun.

Kiitos et olit hetken osa mua. Kiitos siitä, et ollaan kaiken sen jälkeen ystäviä. Mulla ei ole niitä paljon, mut sä olet nyt yks niistä. Ystävänä voin antaa sulle kaiken, suhteessa en koskaan olis ollu täysillä mukana. Ikuinen lapsi, vesimies. En osaa sitoutua, kuljen omia teitäni. Mutta mun on hyvä näin.

Kiitos vielä kerran, että oot olemassa.

Jos kaikki tuhlataan jo lasten puolesta, herättäkää vasten huomisesta kuolleista. En haluu nähdä enää, en haluu kuolla enää. Sen pitäis olla selvää, eihän näin voi elää. Se ei käy näin. Ei, se ei käy näin. Ei käy näin.

Oot niin kaunis, ja niin pieni vasta. Kun ne kaataa sut maahan, nouse ylös, jatka. Susta tulee vahva, älä anna väittää muuta. Ja kun aika koittaa, on sun vuoro luottaa.

Oot niin kaunis ja samalla niin hauras. Sä saat tän kaiken jos katsotaan kauas. Teen sen mihin pystyn, mä teen mitä vaan. Kun sä saat tän kaiken, sä saat parempaa.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan.
Niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan.
Nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
Vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
Ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan,
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
Miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi,
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi.
Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee,
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee.
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle,
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen.
Vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan,
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet.

Itken sun tähtesi jälleen,
on pimeempää sun lähtösi jälkeen.
Miks kyyneliä välttelin tälleen?
Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen.
Haluun kuulla äänesi jälleen,
on hiljaista sun lähtösi jälkeen.
Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua.

Vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni,
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni.
Mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes.
Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta.
Mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata.
Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille,
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille,
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle.

Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy,
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy.
Ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy,
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
Vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten,
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään.
Sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa,
sit kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa.

Rakkaudella Tyttösi <|3