IRC-Galleria

Musta usein tuntuu siltä, kuin jotkut ihmiset ois täysin vieraalta planeetalta. Mä rupesin vaan miettimään, että koska ihmiset usein tuntee samoja tuntemuksia, niin kuinkakohan moni ajattelee mun olevan jonkin sortin alieni?

Jossain psykologian kirjassa luki, että murrosikään kuuluu vahvasti tunne siitä, että "Kukaan ei ymmärrä mua". Mua alko pelottaa, että on murrosikä jääny päälle, koska musta tuntuu tolta 99.9 % ajasta. On harvinaista, jos saa kahden ihmisen välille tunteen täydellisestä yhteisymmärryksestä. Maailmaa katsellaan omien tiukkojen rakenteiden läpi, eikä sitä sellaisenaan ole olemassakaan. Kaikille se on erilainen. Miten sitten vois koskaan oikeesti ymmärtää toista?

"Tiedän miltä susta tuntuu" on täysin järjetön lause, koska eihän sitä voi koskaan tietää. Vois pikemminkin sanoa "otan osaa" tai "hienoa!" , riippuen millä mielellä kaveri on.

Joskus hyvin, hyvin harvoin tulee tilanteita joissa tulee täydellinen yhteisymmärrys (tai sitten illuusio täydellisestä yhteisymmärryksestä). Ne on niin harvinaisia, että muistan melkein kaikki sellaiset tapahtumat. Yleensä niissä ei tarvita edes sanoja.

L

Kirjoitin hienon merkinnän ja sitten tää meni hävittämään sen...murh.Tai sitten mä onnistun kömmäämään jotenkin ja näit tulee 2 aika samanlaista, vähän eri sanoilla. Mikä on kyllä mahdollista, kun olen täysin computer illiterate ja tän päiväkirjan ettimiseenkin meni aikaa.

Mut siis asiaan... Mä en jaksa oottaa HellDone-festivaalia, oon kuin 5-vuotias ennen joulua. Aika ei vois mennä hitaammin! Mun Heartagram- body tattooseen laitettiin toissapäivänä lisää väriä ja se on nyt helkutin ärsyttävä. Sitä pitää rasvata koko ajan ja sitte se tarttuu kiinni hihaan. Mut hei, tällä kertaa en sentään pyörtyny, kun niitä värejä lisäiltiin! Mut se kyl johtuu siitä, ettei siellä ollu enää peilejä. Ei body tattoon ottaminen satu, mut mun ei tartte nähdä kuin pisara verta ja oon samantien kanttuvei. Nyt en nähny mitään, ni ei tullu ongelmii.

Ei juma, mä löysin sivuston, jolla on Backstreet Boysien Larger than life HIMin esittämänä XD. Ei pokka pidä, ei.

L

Sain eilen italiankurssilla kuulla, että tervehdys "ciao" tarkoittaa vanhalla venetsialaisella murteella "sinun orjasi". Antaa uudenlaisen merkityksen sillekin muuten täysin viattomalta kuulostavalle tervehdykselle. Se on sitten eri asia, mitä merkitystä sillä on nykypäivänä.

Kun alkaa miettimään, että mitä oikeasti on oppinut koulussa, niin ei tule mieleen kuin turhaa tietoa. Mulla on jotenkin omituisesti virittyneet aivot, kun muistan aina sen, millä ei ole mitään merkitystä. Itsenäysyyspäivää sai tankata useaan otteeseen, ettei vaikuttaisi täysin urpolta, mutta muistan loppuelämäni liitepartikkelit. Se, mitä hyötyä niiden ulkoa opettelemisesta on, ei ole vielä täysin auennut minulle.

Muihin turhuuksiin kuuluu Hiirellä on aakkoset- laulu, joka vieläkin kummittelee tasaisin väliajoin. Silloin ei auta muuta, kuin hyväksyä se tosiasia, ettei I can´t get you out of my head- kappale olekaan niin paha, jos sillä korvataan tuo edellinen. Osuvampaa nimeä kappaleelle saa hakea.

Tässä vielä pari juttua, mitkä koulusta muistan edellämainittujen lisäksi:

-Freud kehitti teoriansa pienessä pöllyssä (mikä ei ole ihme, jos on ne teoriat lukenut).
-Jos ei ole varma jostain muka itsestäänselvästä asiasta, on parempi olla hiljaa, kuin arvata(biologian tunnin töppäilyt nolottaa vieläkin).
-Asia-sana pitää korvata kirjoituksissa millä tahansa muulla sanalla, vaikka mitään muuta järkevää sanaa ei siihen kohtaan löytyisi.
-Jumala ei jätä vastaamatta rukouksiin siksi, että sillä on kiire(ala-asteen uskonnontunti).
-" Nej! Nej! Shot inte! Nu är han död."(joku mummeli ylä-asteen ruotsinkirjassa).

L

Hmm... Pakkohan tätäkin on kokeilla, kun tällainen tänne on ilmestynyt. Kuinkakohan kauan menee, että tähän kyllästyy? Uutuudenviehätys häipyy nopeasti. Tai sitten tästä tulee yksi niistä miljoonista aisioista, jotka on ihan pakko tehdä joka päivä. Pakko tarkastaa mailit, pakko kattoo kommentit. Pakko kirjoittaa päiväkirjaa.

Nyttenkin kirjoitan tätä, kun pitäis olla jo menossa opiskelemaan italiaa. Ehkä mä oon jo jymähtäny tähänkin, mulla tulee niin helposti noita riippuvuuksia. Suklaa on syvältä.

Nyt mä jäin taas unelmoimaan kesken kirjoittamisen. Mä jään aina unelmoimaan, vaikka olis kiire. Ehkä siksi oon aina myöhässä. Paitsi Italiassa, siellä mä olin aina se ensimmäinen paikalla.

Italia kutsuu, Arrivederci! (ja joku muu saa tarkastaa oikeenkirjotuksen)

L