IRC-Galleria

Sunnuntaina olin ekaa kertaa luistelemassa noin kymmeneen vuoteen. Olin himoinnut jäälle pääsyä, kun löysin kaapista kerran käytetyt, teroittamattomat luistimet. Harrastinhan ihan pikkuisena taitoluistelua ja suorastaan rakastin sitä. Niko lähti jäälle juoksemaan kanssani, ja motkottamaan siitä miten hitaasti laitoin luistimet jalkaan. Pysyin jäällä peräti viisitoista minuuttia, kunnes pakenin tuskasta ulvoen penkille, luistimien poistoon. Eilen pysyin jäällä jopa huimat 17,5 minuuttia, jotka kellosta katsottiin, ja lensin ekan kerran perälleni. Tänään luistelin säälittävät kymmenen minuuttia ja lensin ainakin viisi kertaa... en ole ihan varma haluanko enää mennä, en muistanut tai uskonut olevani niin säälittävän huono...

.. toisaalta, hauskaa on ainakin ollut, kun on nauranut niin järkyttävästi ja saanut nolata itsensä ala-asteikäisten lasten ja yläastelaisten jääkiekon harrastajien keskellä, kaatuen, kompuroiden ulvoen kovaan ääneen: "Au au au, ei voi sattua näin paljon! Miten kukaan voi harrastaa tätä! Miten mä olen voinut harrastaa tätä?! Oispa mullakin lättäjalat. Au au au. Ei enää ikinä. Niko syö pääs. Luistele itte ja valita sitte! Miten tää voi sattua näin paljon! Ei saa työntää! Niko älä kiusaa... " jne