IRC-Galleria

tänään on ensi-ilta, ja samalla ainoa oikea esitys mikä meillä on... pyysin vain yhtä ihmistä katsomaan, eikä sekään pääse. OIkeastaan hyvä niin..

Mun sänky hajosi eilen kun istuin siihen. Okei yksi puu katkesi, kun rymähdin koko painolla sen päälle, ja siinä oli oksankohta.. Tänään täytyy pistää Jessellä kiinni, etten välttämättä saa tikkuja takamukseen. Mutta on se nöyryyttävää, kun sänkykin pistää lakon päälle..

Tulin eilen myöskin vaihtaneeksi liittymää. Kävelin Foorumin läpi, ja sellainen poika vetäisi mut mukaan johkin ihan ihme arvontaan. Ei sen puoleen, mun on pitänyt mennä vaihtamaan liittymää, muttei ikinä saa aikaiseksi mennä myymälään, ja nyt mua sentään palveli lauma komeita miehiä jotka oli hyviä suustaan. Himmeä flirtti päällä sillä myyjällä, joka mua pääosin palveli, mitä en pannut yhtään pahakseni. Taidan olla ihan mummoutunut. Kyseli vielä onko mulla isoveljeä, kun sillä oli inttikaverina yksi malinen... että olin helppoa kauraa.. oli niillä aika taktinen juttu menossa, kun kaikki myyjät oli nuoria miehiä, ja niiden toimipiste oli naisten vaatekauppojen ja kultasepänliikkeiden keskellä. Toimii..

se ei mennytkään niin huonosti, kuin odotin.. tosin se meni huonommin kuin toivoin, joten huomiseksi riittää vielä työmaata. Päiväni kyllä pelasti mummo, joka oli katsomassa meidän nyrpeiden koulukavereiden kanssa ja pysäytti mut näytelmän jälkeen, ja sanoi että mä olen ihana.. Se oli aika ihanaa, ja ehkä hieman epätodellista, sillä meidän näytelmässä haukutaan kaksi settiä vanhempia ja huudetaan paljon... hmm.. mutta kyllä, hyväksyn väitteen ja julistaudun ihanaksi!

Mä näen koko ajan unta afrikasta. Pienenä päätin, että lähtisin tekemään vapaaehtoistyötä saharan etelänpuoleiseen afrikkaan, ja musta tuntuu että se päätös tömistelee mun takaraivossa.. Tällä hetkellä on muutenkin sellainen turhauma menossa, sillä kaikki mitä haluan tai osaan, on alkanut tuntua mahdottomalta ja vaikealta. Mietin, että jos en pääse kouluun syksyllä, menisin puoleksi vuodeksi tekemään vapaaehtoistyötä afrikkaan..

Flunssa alkoi vähitellen hellittää.. sitten heräsin lauantaina klo 5 aamulla uskomattomaan kipuun vasemmassa korvassa ja poskessa. Menin ja katsoin itseäni peilistä: poski ja korva turvonneet ja kaamea kipu päässä. Neljä tuntia myöhemmin oli entistä kaameampi olo, eikä muuta kuin arvauskeskukseen. Ensimmäinen mitä omituinen, meidän bilsanmaikkaa muistuttava lääkärimies kysyi oli: "Oletko pienenä saanut kaikki rokotukset, ettei vaan oisi sikotauti." Iski pieni paniikki, ja näin mielessäni itseni ylioppilasjuhlissa paperipussi päässä. Samalla tohtori kertoi kaiken mitä tiesi sikotaudista. Onneksi muistin että mutsi ylpeilee aina sillä että mut on piikitetty kunnolla. Sitten oli enää kolme vaihtoehtoa: bakteeritulehdus, viirustulehdus, tai kivi sylkirauhasissa. Se kertoi mulle kaiken kaikista, pisti testeihin jotka kertoi ettei ole bakteereita, joten ei lääkkeitäkään, määräsi kipulääkettä ja kertoi miten voin arvioida itse onko mulla kivi vai tulehdus. Kuulemma jos turvotus ei laske yli viikkoon, pitää mennä takaisin.

Sitten kipulääkkeissä Seijan luo, joka pienensi mun mekon sopivaksi juhlia varten.Oli muuten varsin eksoottista, kun Ilen kanssa tehtiin hahmoja ja makoiltiin, ja tulin ottaaneeksi kipulääkkeen jota piti ottaa illalla.. oli aika rento olo..

Seuraavana aamuna herään siihen, että molemmat posket ja korvat olivat kipeät. Jippii! Sehän meni ja levisi. Samalla hetkellä mutsi tuli ja kertoi että Lordi voitti Euroviisut, ja aloin olla yhä enemmän sitä mieltä, että tämän on pakko olla unta...

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän aivan majavalta, jonka naama on epäsymmetrinen ja kyhmyinen. Tänään on näyttiksen lukiodiplomin avoinkenraali, ja vitutus on suuremmoinen. Millainen oli hetkesi parrasvaloisssa? ... ei ainakaan kaunis...

Kaamea flunssa on mulla.. ihan kaato tauti.. tämä tarkoittaa tietenkin sitä, et meidän viimeiset tehoharkat meni ketuillensa ja kahdet on jo tarvinnut peruuttaa. Tänään olin koululla nauhoituksissa ja häsäämässä tietokoneilla ja olen ihan ruumis.
Paras oli ehkä kun nenä alkoi vuotamaan verta järkyttävän paljon ja kävin sotkemassa koulun vessan. Sitten siirryin meidän yli-innokkaan terkan luokse, joka länttäili mulle pakastin pusseja naamaan ja yritti sitten keskustella kanssani innokkkaasti jatkokoulutuksesta. Niska notkolla vastailin mihin kykenin samalla kun koko kuumeinen naamatauluni muuttui tunnottomaksi. Sitten terkka lahjoitti mulle kokonaisen pussin haavalappuja,sillä vuoto ei lakannut millään, ja lähetti minut matkoihinsa. Samalla kun kävelin koulun portaita ylös haavalappuja nenäontelot pullollaa ja niska notkolla, meidän kanslistimme, jonka en ole nähnyt hymyilevän kertaakaan neljän vuoden aikana, tuli vastaan portaita ja alkoi nauraa vedet silmissä. Ystävällisenä ihmisenä yllytin sitä, ja kerroin kuinka olin juuri istuskellut naama pakastepussien alle piilottettuna.
Pahinta tässä on, että mun pitäisi saada kohta niistää...

En tasan lähde koulusta ennen kuin tämä loppuu...

Mä näin viimeyönä outoa unta, taas vaihteeksi, mut erityisen outoa oli se et oon nähnyt tätä unta ennenkin..

Siinä olin minä, paitsi et se en ollut minä, joka käveli sellaista mutkaista ja mäkistä kylätietä jollekin pihalle. Ennen sitä pihaa oli s-kirjaimen muotoinen alamäki, ja sen vieressä oli aidattu alue ja todella ränsistynyt punainen rinnetalo. Siellä ei ollut asunut vuosiin enää ketään, mut hevonen oli jäänyt ja se hengaili aina sen rinnetalon harvalla katolla kun joku meni ohi. Aina sitä kummeksui ohi mentäessä, vaikka unessa tuntui siltä että kävelin samaa reittiä usein.

Sitten menin sinne pihalle, ja sen poikki taloon, jonka pihalla joku nainen hääräili ja tyhjensi kärryjä. Se nainen oli sellainen viisikymppinen ja ilmeisesti mulle tuttu, samoin kuin sen mies joka aina välillä piipahti siihen pihalle. Tulin ilmeisesti tuomaan jotain ja hakemaan jotain muuta, ja se nainen jutteli siinä samalla kiireisesti mun kanssa. Niillä oli siellä joku sukulaistyttö, joka oli menossa naimisiin jonkun ulkomaalaisen kanssa. Se oli olevinaan niin hienoa, ja ne selosti ummet ja lammet siitä miehestä, vaikka nyökytellessä ajattelin koko ajan että ihan turhaan ne mulle kertoo, kun tiesin jo siitä miehestä kaiken ja tunsin sen... sitä vaan ei kukaan tiennyt...

Sitten ne alkoi esitellä sitä tyttöä, joka oli aika yksinkertaisen tuntuinen, mutta kaunis, kiltti, ystävällinen, ja sillä oli jokin hieno nimi. Sellainen lämmin ihminen, josta ajattelee nähdessä, että tostapa tulee joskus kiva mummi. Se oli ihan onnessaan kun sai jutella mun kanssa, vaikka olikin vähän ujo, ja lupasin kävellä sen kanssa kaupunkiin hakemaan jotain tarvikkeita. Kun siinä katselin sitä tyttöä, ja sen siroutta ja lumivalkoisia hiuksia, muistan ajatelleeni, että näin sen kuuluukin mennä..

Sitten me käveltiin yhdessä pois ja osoitin sille sen hevosen, ja kerroin ettei sitä saada kiinni. Kerroin siitä, kuinka se aina steppaili katolla kun ihmisiä meni ohi, ihan kuin tahallaan muistuttaen ettei sitä olla saatu vieläkään kiinni. Se tyttö nauroi. Mua kismitti, kun en voinut olla niin naiivi ja enkelimäinen. Tavallaan halusin suojella sitä tyttöä kasvamiselta.. tavallaan en välittänyt pätkääkään..

Sitten mä heräsin...
mä muistan ennenkin nähneeni ne pätkät siitä hevosesta, mutten ikinä sitä hentoa tyttöä, tai niitä ajatuksia joita mulla oli..

käytiin aamulla varaamassa mulle mun unelmien mekko, kokoa liian suuri.. Meidän käsityötaiteilija pienentää sen mulle.. :) Jesh problem solved.. nyt vaan pitää vielä maksaa se ..

ja meidän näyttiksen lukiodiplomi-esitys sai hyvän alun tänään.. tähän mennessä ollaan vaan molemmat ajateltu salaa, et tästä ei tuu mitään.. esitys on aikas pian jne.. Tänään sitten peljäytin ohjaajana toimivan ystäväni, kun huusin yhdessä kohtauksessa. Saan kuulemma vähän pienentää sitä.. XD niin ja keksittiin näytelmälle nimi, se on : Nimi

Sellainen vinkki tutuille ja tuntemattomille, että sitä ja yhtä toista näytelmää saa tulla katsomaan Helsinkiin Kallion lukion studioteatteriin, Pengerkadulle Keskiviikkona 24.5.2006 Meidän esitys alkaa klo: 17.40 ja se toinen alkaa klo: 17.00... että jeps.. :)

Nyt ärsyttää ylppärit julmettomasti.
En ehdi tehdä itse pukua, jonka tahdoin, joten lähdettiin siskontyttären kanssa eilen etsimään hyvää. Kaikki muut ihan kamalia ja epäistuvia, paitsi yksi. Se yksi oli aivan ihana, ja sopi täydellisesti mun kehonrakenteiselle ihmiselle.. Ainoo vaan et sitä löytyi kokoja valtava valas ja mini me.. Juuri se koko jota tarvitsin puuttui välistä.. noh, kävin sitten tänään molemmat helsingin liikkeet, ja yllätys yllätys molemmista puuttui juuri se koko. Mekko maksaa muutenkin 150e johon mulla ei ole varaa, mutta että sitä pitäisi vielä mennä pienentämään.. ARG

Laskeskelin muutenkin kustannuksia, ja luulen että kuolen. Alkaa pääsykokeisiin lähtö näyttää toivottomalta,sillä on ihme jos pystyn juhliakaan maksamaan. MÄ EN TYKKÄÄ TÄSTÄ!

Eilinen meni pienoimallien maalaamisessa, ja tarrojen liimauksessa...
musta tuli loistava sotamaalari.. ja Ilellä, Völlillä ja Kurtsalla oli hauskaa..


Kotiin tullessa, ovessa roikkui kukkapaketti.. kehdokas oli tuonut ruusuja.. mitäköhän siitäkin pitäisi ajatella..


niin ja olen palanut tehokkaasti lisää.. lähinnä silmäpusseista, joten näytän ihan tieteiselokuvan kofeiiniriippuvaiselta merihirviöltä...


ja melkein unohdin, lisääntyneestä liikunnasta ja mässäilystä johtuen... olen laihtunut (taas) vähän yli viikossa 8kg, kun olin (taas) palautunut laihdutus kuuria edeltävään tilaan... painan yhtä paljon kuin viisi vuotta sitten.. toisaalta, olen polkenut joka päivä keskimäärin 30 km ja viime viikolla haravoinut aika hemmetisti, ja kävellyt kouluun... ja syönyt suklaata, tuulihattuja, jäätelöä, sipsejä ja karkkeja enemmän kuin puoleen vuoteen yhteensä..
... enpäs hengästy enää ylämäissä... *hih*

noh..

sainpas töitä.. olen kesätyöntekijöiden esimies, haravoitsemme itsemme hengiltä... ihan hauskaa sinänsä..

ja meninpä satuttamaan sitä kehdokasta, hyvä minä..

olen sen kehdokkaan esimies kesällä...

osaan olla tunnekylmä idiootti...


niin ja hartiat paloi, ansaitsin sen..