IRC-Galleria

voisi vaikka aloittaa ylppäreistä..

stressiä oli ja paljon, mutsi oli superärsyttävä ja auto hajosi torstaina.. Käytiin siskon kanssa keräämässä kieloja pöytäkoristeisiin ja edellinen päivä oli myös mennyt valmisteluissa. Tuomas tuli meille Turun kautta iltasella, ja jouduin turvautumaan Nikon apuun, jotta saatiin autokyyti meille linjikseltä. Kiitokset yhä.
Sain pojilta hauskan purnun täynnä suklaata ja kortin jossa seisoi A.W. Yrjänää. Tuomakselta sain lisäksi paniikkihalvauksen, kun se puvun nähdessään halusi nähdä kengät, enkä tietenkään tiennyt missä ne olivat.. löytyivät sitten paljon myöhemmin mun alusvaatelaatikosta ilman pussia ( ???) Gaa. Käytiin yöllä keinumassa ja säikyttelemässä Ileä, kun heitin kiven sen ikkunaan, ja se sattui istumaan ikkunan edessä koneella. Kello oli varmaan yli keskiyön. Sitten syömään ja nukkumaan ( puhumaan paskaa puoliunissaan) ja minä häivyin aamulla kuudenmaissa kouluun (kolmen tunnin yöunilla), katsomaan Koneen viimeistä esitystä, jonka minä näen, ja lakkiaisharjoituksiin... Kone esitti laivan pumppauslaulun ( Jartsalla oli pikkukipparivaatteet), spaissareita, ketchupsongia, ja jotain muuta mitä en muista.. yhdellä nuorella tekniikan maikalla oli pvc- housut ja viinin värinen pörröpaita.. ja meidän Aija oli Melanie B.. ;) voi kun olisi ollut kamera mukana..

Sitten lakkiaisharjoitusten jälkeen juoksulla kotiin, jossa sain huomata Tuomaksen vasta heränneen. Kimi oli huomannut mut, kun tulin bussista, ja toivat pikku Nean kanssa mulle kauniin kipsityön lahjaksi. Tein ehkä maailman huonointa ruokaa, ja sitten lähdettiinkin keskustaan hoitamaan asioita, ja ostettiin paljon pakollista härppää. Sitten otettiin siiderit ja mentiin rantaan istumaan, mikä oli ihanan rentouttavaa. Juteltiin jonkun yksinäisen duunarimiehen kanssa, kunnes mulle tuli kaamea vesssankaipuu, ja Niko heitti meidät kotiin vain, jotta huomattaisiin, että avaimet oli jääneet himaan, ja kaikki olivat kekan-tiloissa pistämässä juhlia kuntoon. Ei muuta kuin juoksemaan. Tuomas tuli perässä ja huusi kokoajan, kun pelkäsi mun nilkkojen puolesta ( mulla oli korkkarisandaalit jalassa). Sitten kuunneltiin jäkätyksiä, lähdettiin hakemaan roinaa kotoa, ja mentiin taas takaisin kotiin. myöhäisillan aikana laitoin mutsille raidat, leikkasin, värjäsin ja laitoin Tuomaksen päähän raidat, + värjättiin mun pää, ja pakattiin. Viimeinen virhe yön aikana oli vilkaista juuri värjättyä tukkaa, hammasharja suussa. Totesin vain: "Voi ei" - ja lähdin nukkumaan.

Nukuttiin ehkä pari tuntia, ja noustiin viideltä, kuudelta matkaan.. Koululla oltiin ensimmäiset, ja meinasin saada paniikkihäiriön, kun meikit ei onnistuneet, ja kihartimeen ei saatu virtaa pukkarista. Onneksi se yksi oli niin tyyni, että itse oli pakko rauhoittua. Mentiin laittamaan hiuksia yläsaliin, jossa on seinäpeili, ja Tuomas kiskoi verhot auki. Silloin tuli ekaa kertaa hyvä olo sen päivän aikana... Suoraan sanoen pidin siitä mitä näin, ja tanssahtelin ympäriinsä kunnes rauta kuumeni.. Kynsien liimaaminen ja lakkaaminen kauheassa kiireessä on muuten aika ongelmallista...
Kun olin valmis, juuri ajoissa, häivyttiin ulos tupakkapaikalle, josta siirryttiin kirkkokulkueeseen. Olo oli aika hieno. Ehkä jokseenkin korni silloin kun päästiin itse kirkkoon, ja ärsyyntynyt, kun pappi puhui liian kauan... Kipitettiin kaupunginteatterille, jossa törmättiin Anttiin ja Eevaan, ja saatoin vain toivoa että mutsi joukkoineen oli oikeassa paikassa.. Sitten jonouduttiin ja marssittiin saliin, kuin kuninkaalliset, jotka kaikki pelkäsivät kompuroivansa. Takana istui joku mulkvisti, joka kehui vain omia tuttujaan, ja kommentoi yhtä kovaan ääneen ja törkeästi kaikkia muita. Siinä vaiheessa kun se sanoi yhdestä pyöreähköstä tytöstä, että " söis vaan lisää ranskalaisia"- meinasin hyökätä sen kurkkuun. Eeki huusi mun kulkiessa kohti lakkia, että " no vihdoin" - vahvoilla painotuksilla. yllättäen hämmennyin, ja katsoin aika kysyvästi yleisöön. Näyttää varmaan tooosi hyvältä videolla. Sitten kuvarumba, ulos ja autoon.. ja ulkona sataa jääkarhuja. Jes. Ei kuvattu Pian ylppärikuvia rannalla.. Kuvattiin ne skeittiparkin takana pusikossa, ihan kekan vieressä, sateessa.. Jami nauroi, kun tultiin sisälle, sillä olin kuin uitettu rotta, jonka korkkarit olivat aivan kurassa. Ei muuta kuin kengät hanan alle ja pikapesua...

Juhlat olivat aluksi aika jähmeät, mutta muuttuivat aivan ihaniksi.. Jami piti äärettömän koskettavan maljapuheen, ja melkein pillitin siinä vaiheessa. Siinäkin vaiheessa melkein pillitin, kun mutsi avasi suunsa, onneksi se pysyi kerran jälkeen kiinni, ainakin melkein. Tuntui siltä kun oisi kokoajan laiminlyönyt vieraita, mutta silti juoksin kokoajan. Jouduin avaamaan voileipäkakun, kun muut eivät uskaltaneet, ja pistettiin siihen mausteeksi kaikki häihin kuuluvat perinteet jalan polkaisuja myöten.. mulla oli vain ahdistava määrä kuvaajia naamassa kiinni.. ehdin siitäkin tasan leikata suuhun sopivan palan pöydänääressä, kun ihmisiä jo tulvi sisään ja taas mentiin. Kolme kertaa sain yrittää ennnen, kuin oikeasti sain sen palan suuhun saakka, ja siinä vaiheessa ihmiset alkoivat tyrkkiä mua avaamaan varsinaista kakkua, ja taas mentiin. Mulle selvennettiin, että kakkupala pitää saada pysymään pystyssä lautaselle saakka, jotta pääsee naimisiin, joten videolla näkyy kun Pia kiljuu "Mä haluan päästä naimisiin"- ja saa kakunpalan pysymään pystyssä. Tosin kakku ei ollut pyöreä, joten sitä ei kuulemma lasketa... pöh.. ai niin mut enhän mä halua naimisiin.. unohda..

Ilta jatkui ja kynnet lenteli, ja Tuomas liimaili niitä samalla, kun yritin olla emäntänä. Muutenkin poika oli kelpo ylppäriorja, ja suuret kiitokset hänelle, sillä maljatouhu, kuvaus, ja "mummojen" viihtyvyys olisi kärsinyt roimasti ilman häntä + mun kynnet.. Kasalat kävivät laulamassa ihanasti monia armorikkaita vuosia- laulun moniäänisesti, Antti ja Eeva lauloivat kauniisti, ja ainakin suurin osa rakkaista oli paikalla. Nautin suunnattomasti, ja kaikille suurta suurempi kiitos <3

Juhlien jälkeen jouduttiin vielä viemään lahjat kotiin, mutta onneksi Jami vei, ja sitten matkattiin Mamman ja Papan luokse Annikan minin kyydittäminä. Kaikkia harmitti, kun jouduttiin lähtemäöän sieltä niin pian, mutta ihanaa oli silti.. Aivan ihanaa..

Sitten kiidettiin Helsinkiin, ja Annika väisti peuraa Turku-Helsinki tiellä. Ei tullut nähtyä yksiäkään omia kavereita, kun mentiin ensin Tuomaksen kaverin linnoittamaan "baariin" . Huumeluolalta se näytti. Tuomas vissiin näki kuinka otti päähän, ja häivyttiin sitten studio 51 tanssimaan, mistä kaverit olivat jo kaikonneet. Hauskaa oli silti, varsinkin kun Jouni tuli ja sain työntää jäitä sen paidan sisälle ja riisua tuntemattomia poikia Jounin käskystä.. Hih hih..
Aamulla sitten kotiin..

Saatiin näyttiksen lukiodiplomityön palautteet maanantaina, vaikkei numeroitamme vielä saatukaan.. Meitä arvosteli Katri, joka on opettajana meillä, ja puhui enemmän Saaralle, koska on itsekin ohjaaja. Toinen tuomareista oli joku Tuomas-niminen näyttelijä... jota oli hyvä kuolata..
Meidän arviointimme aloitti Tuomas puhumalla minusta about näin: " Pialla on ihanat kasvot, mua ei kiinnosta jos joku hakkaa päätään seinään ilman, että kasvoilla näkyy mitään, mutta Pialla näkyi kaikki pienetkin nyanssit ja tunteet... Rakastan Pian ääntä.. " <- Tässä vaiheessa keskittymiskyky meni täysin.. Rakastaa mun ääntä, onko se hullu vai ihana? niin siis ammatillisesti.. kröh.. Lopulta mietittiin saaran kanssa, että saadaankohan me mitään negatiivista palautetta. Pahimmat niistäkin oli sitä, että oltiin esseissä käytetty joitain sanoja heidän mielestään väärää asiaa tarkoittaen..niin ja Tuomas halusi murhata valomiehen, kun se ei ollut tarpeeksi herkkä ja ymmärtänyt näytelmän tarvitsemaan hienovaraisuutta, mut siihen me ei juuri voitu vaikuttaa.. Hihii.. me oltiin hyviä! <3 ja jo valmiiksi haukkuneet itsemme lyttyyn esseissä ja muutenkin.. perfektionistit liikenteessä..

Koettiin tietysti eksoottisia hetkiä Saaran kanssa hississä, kun toisteltiin mitä Tuomas oli sanonut ihan lopuksi: "jos niistä arvioinneista tulee jotain kysyttävää, Katrilta saa mun numeron, vastailen kysymyksiin mielelläni" .... jaa saa sun numeon Katrilta.. ai vastailet mielelläsi .. hmm.. nam..

noh, niitä lappuja odottaa huomattavasti enemmän, kuin muita papereita joita lakin kanssa saadaan.. :)

Taas kerran oli viikonloppu. Se oli aikas hyvä... Perjantaina nukahtelin manalla, samalla kun yhdet pelasivat DDR:ää, jota minä en suostu pelaamaan.. koska olen tylsä..

Lauantaina mentiin Kurtsan ja Enskan synttäreille Völlin luokse, ja me valmistettiin Ilen kanssa niille loistavat lahjat. Mun keittiössä tekemän kahden päivän siivouksen jäljiltä löytyi kaksi erilaista lasten eväsrasiasettiä, joissa on joskus ollut karkkia. Pistettiin niihin Värikkäät muovihaarukat ja servetit romanttisia piknikkejä varten. Vähän tupperisälää ja molemmille viskipullot. Paketoin ne vielä mahdollisimman mauttomasti pääsiäispapereihin. Sitten mentiin juhliin ja mulla oli läppis mukana jotta voisin kirjoittaa, kun muut pelaa, sillä olenhan selvinpäin. Paskat. Kirjoitin yhden hahmon kontaktit ja sitten autoin Ileä tuhlaamaan alkoholinsa. Illan aikana kuunneltiin hyvää ja älytöntä musiikkia, luin jonkun sarjakuvan neljä osaa, puhuttiin paskaa, leikittiin hiekkalaatikolla, laulettiin, keinuttiin, sain selkähierontaa, päähierontaa ja jalkahierontaa... Syötiin äärettömän hyvää kakkua, jonka päällisiä pöllittiin Enskan kanssa. Olin silti suurin possu. Sitten lähdettiin porukalla baariin, mikä oli vähän mielenkiintoista kun olin taas pukeutunut, meikannut ja laittanut tukkani mahdollisimman hullulla tavalla. XD Mulla oli päässä letti-nuttura-ja härpätin. Baarissa törmäsin pikku-Lariin, jolla oli 18-v. synttärit, halailtiin ja pakenin tanssimaan taas. . Siellä törmättiin taas enemmän ja vähemmän tuttuihin ihmisiin, lähinnä miehiin, joille (taas vaihteeksi) humalapäissäni möläyttelin mitä tyhmimpiä juttuja.. Yhdellekin sanoin,kun se ei halunnut tanssia porukan kanssa yhtä biisiä, että: "kunhan puhut, sulla ei vaan kunto kestä.. " Kummallakin meni se taktinen 2sekuntia tajuta mitä menin sanomaan..

Törmäsin Joonakseenkin, ja puhuttiin larppaamisesta.. sen mielestä kun se on aivan hölmöä, mitä se kai onkin.. Sitten hassuja kuvia vierekkäin, minä kun olen aika mini ja Joonas aika paljon vähemmän mini. Kädet oli paras, mun käsi näytti vauvan kädeltä, verrattuna Joonaksen käteen..

Loppuilta tanssittiin Manan kanssa kohtalokkaasti, ja kärsin, kun paidassa oli korkea kaulus.. kuuma. Tiskijukkakin yritti saada mua jatkoille ja huusi kaverilleen, ettei sen elämästä ole mihinkään, kun en lähde.. Sitten meni baari kiinni ja hengattiin pihalla. Siinä portailla istuessa katselin ihmisiä, joista kaikki porukat oli meidän porukalle, tai ainakin Ilelle tuttuja, paitsi yksi. Siinä, kun mietin, että keitäköhän nuokin ovat, Ile hyökkäsi porukan keskelle halailemaan. Joo, Ile tunsi nekin.. ;)

Mana istuutui viereeni ja aloitti virallisen haastattelun illan kulusta. Kuvailin kaikkea erittäin maireasti, etenkin sitä hikistä oloa, jonka äärettömän epäkäytännöllinen, korkeakauluksinen lohikäärmepaita aiheutti. Mana toteri virallisimmalla äänellään, että : "ehkä sinun pitäisi ottaa paita pois". Ryhdyin työhön, jota Enska yritti kiljunnallaan pysäyttää, mikä aiheutti vain sen, että yleisöä tuli enemmän.. Etenkin Ilen työkavereita tuntui olevan jokapaikassa. Vaihdoin sitten paidan pelkkään liituraitajakkuun, ja Enska tuli takaa halailemaan jolloin asustukseni muuttui erityisen pervon näköiseksi. Kurtsa alkoi nauttien mäiskiä mua perälle, lujaa, jolloin yritin antaa samalla mitalla pahasti epäonnistuen. Sillä on liika taskuja ja löin enemmän itseäni... Jahtailin sitä ympäri pihaa ja aloin palella, jolloin laitoin taas paidan päälle.. Siirryttiin ruuanhakuun, ja saatiin seuraajia Ilen työkavereista.. Sain kutsun jatkoille, joista kieltäydyin, koska Ile kaupitteli mua naaraana.. juu ei käy.. ja sitten kotiin..

Olen humalassa..
Keinuin..
Leikin hiekkalaatikolla ja Ile rikkoi mun tulivuoren..
olen ollut hierottuna ja syönyt kakkua.. + tanssinut Manan kanssa tosi rivoja..
Elämä on irvokasta, ja noi sanoi että mun pitäisi seurustella jotta saisin hierontaa... hmm..

tänään on ensi-ilta, ja samalla ainoa oikea esitys mikä meillä on... pyysin vain yhtä ihmistä katsomaan, eikä sekään pääse. OIkeastaan hyvä niin..

Mun sänky hajosi eilen kun istuin siihen. Okei yksi puu katkesi, kun rymähdin koko painolla sen päälle, ja siinä oli oksankohta.. Tänään täytyy pistää Jessellä kiinni, etten välttämättä saa tikkuja takamukseen. Mutta on se nöyryyttävää, kun sänkykin pistää lakon päälle..

Tulin eilen myöskin vaihtaneeksi liittymää. Kävelin Foorumin läpi, ja sellainen poika vetäisi mut mukaan johkin ihan ihme arvontaan. Ei sen puoleen, mun on pitänyt mennä vaihtamaan liittymää, muttei ikinä saa aikaiseksi mennä myymälään, ja nyt mua sentään palveli lauma komeita miehiä jotka oli hyviä suustaan. Himmeä flirtti päällä sillä myyjällä, joka mua pääosin palveli, mitä en pannut yhtään pahakseni. Taidan olla ihan mummoutunut. Kyseli vielä onko mulla isoveljeä, kun sillä oli inttikaverina yksi malinen... että olin helppoa kauraa.. oli niillä aika taktinen juttu menossa, kun kaikki myyjät oli nuoria miehiä, ja niiden toimipiste oli naisten vaatekauppojen ja kultasepänliikkeiden keskellä. Toimii..

se ei mennytkään niin huonosti, kuin odotin.. tosin se meni huonommin kuin toivoin, joten huomiseksi riittää vielä työmaata. Päiväni kyllä pelasti mummo, joka oli katsomassa meidän nyrpeiden koulukavereiden kanssa ja pysäytti mut näytelmän jälkeen, ja sanoi että mä olen ihana.. Se oli aika ihanaa, ja ehkä hieman epätodellista, sillä meidän näytelmässä haukutaan kaksi settiä vanhempia ja huudetaan paljon... hmm.. mutta kyllä, hyväksyn väitteen ja julistaudun ihanaksi!

Mä näen koko ajan unta afrikasta. Pienenä päätin, että lähtisin tekemään vapaaehtoistyötä saharan etelänpuoleiseen afrikkaan, ja musta tuntuu että se päätös tömistelee mun takaraivossa.. Tällä hetkellä on muutenkin sellainen turhauma menossa, sillä kaikki mitä haluan tai osaan, on alkanut tuntua mahdottomalta ja vaikealta. Mietin, että jos en pääse kouluun syksyllä, menisin puoleksi vuodeksi tekemään vapaaehtoistyötä afrikkaan..

Flunssa alkoi vähitellen hellittää.. sitten heräsin lauantaina klo 5 aamulla uskomattomaan kipuun vasemmassa korvassa ja poskessa. Menin ja katsoin itseäni peilistä: poski ja korva turvonneet ja kaamea kipu päässä. Neljä tuntia myöhemmin oli entistä kaameampi olo, eikä muuta kuin arvauskeskukseen. Ensimmäinen mitä omituinen, meidän bilsanmaikkaa muistuttava lääkärimies kysyi oli: "Oletko pienenä saanut kaikki rokotukset, ettei vaan oisi sikotauti." Iski pieni paniikki, ja näin mielessäni itseni ylioppilasjuhlissa paperipussi päässä. Samalla tohtori kertoi kaiken mitä tiesi sikotaudista. Onneksi muistin että mutsi ylpeilee aina sillä että mut on piikitetty kunnolla. Sitten oli enää kolme vaihtoehtoa: bakteeritulehdus, viirustulehdus, tai kivi sylkirauhasissa. Se kertoi mulle kaiken kaikista, pisti testeihin jotka kertoi ettei ole bakteereita, joten ei lääkkeitäkään, määräsi kipulääkettä ja kertoi miten voin arvioida itse onko mulla kivi vai tulehdus. Kuulemma jos turvotus ei laske yli viikkoon, pitää mennä takaisin.

Sitten kipulääkkeissä Seijan luo, joka pienensi mun mekon sopivaksi juhlia varten.Oli muuten varsin eksoottista, kun Ilen kanssa tehtiin hahmoja ja makoiltiin, ja tulin ottaaneeksi kipulääkkeen jota piti ottaa illalla.. oli aika rento olo..

Seuraavana aamuna herään siihen, että molemmat posket ja korvat olivat kipeät. Jippii! Sehän meni ja levisi. Samalla hetkellä mutsi tuli ja kertoi että Lordi voitti Euroviisut, ja aloin olla yhä enemmän sitä mieltä, että tämän on pakko olla unta...

Tällä hetkellä tilanne on se, että näytän aivan majavalta, jonka naama on epäsymmetrinen ja kyhmyinen. Tänään on näyttiksen lukiodiplomin avoinkenraali, ja vitutus on suuremmoinen. Millainen oli hetkesi parrasvaloisssa? ... ei ainakaan kaunis...

Kaamea flunssa on mulla.. ihan kaato tauti.. tämä tarkoittaa tietenkin sitä, et meidän viimeiset tehoharkat meni ketuillensa ja kahdet on jo tarvinnut peruuttaa. Tänään olin koululla nauhoituksissa ja häsäämässä tietokoneilla ja olen ihan ruumis.
Paras oli ehkä kun nenä alkoi vuotamaan verta järkyttävän paljon ja kävin sotkemassa koulun vessan. Sitten siirryin meidän yli-innokkaan terkan luokse, joka länttäili mulle pakastin pusseja naamaan ja yritti sitten keskustella kanssani innokkkaasti jatkokoulutuksesta. Niska notkolla vastailin mihin kykenin samalla kun koko kuumeinen naamatauluni muuttui tunnottomaksi. Sitten terkka lahjoitti mulle kokonaisen pussin haavalappuja,sillä vuoto ei lakannut millään, ja lähetti minut matkoihinsa. Samalla kun kävelin koulun portaita ylös haavalappuja nenäontelot pullollaa ja niska notkolla, meidän kanslistimme, jonka en ole nähnyt hymyilevän kertaakaan neljän vuoden aikana, tuli vastaan portaita ja alkoi nauraa vedet silmissä. Ystävällisenä ihmisenä yllytin sitä, ja kerroin kuinka olin juuri istuskellut naama pakastepussien alle piilottettuna.
Pahinta tässä on, että mun pitäisi saada kohta niistää...

En tasan lähde koulusta ennen kuin tämä loppuu...

Mä näin viimeyönä outoa unta, taas vaihteeksi, mut erityisen outoa oli se et oon nähnyt tätä unta ennenkin..

Siinä olin minä, paitsi et se en ollut minä, joka käveli sellaista mutkaista ja mäkistä kylätietä jollekin pihalle. Ennen sitä pihaa oli s-kirjaimen muotoinen alamäki, ja sen vieressä oli aidattu alue ja todella ränsistynyt punainen rinnetalo. Siellä ei ollut asunut vuosiin enää ketään, mut hevonen oli jäänyt ja se hengaili aina sen rinnetalon harvalla katolla kun joku meni ohi. Aina sitä kummeksui ohi mentäessä, vaikka unessa tuntui siltä että kävelin samaa reittiä usein.

Sitten menin sinne pihalle, ja sen poikki taloon, jonka pihalla joku nainen hääräili ja tyhjensi kärryjä. Se nainen oli sellainen viisikymppinen ja ilmeisesti mulle tuttu, samoin kuin sen mies joka aina välillä piipahti siihen pihalle. Tulin ilmeisesti tuomaan jotain ja hakemaan jotain muuta, ja se nainen jutteli siinä samalla kiireisesti mun kanssa. Niillä oli siellä joku sukulaistyttö, joka oli menossa naimisiin jonkun ulkomaalaisen kanssa. Se oli olevinaan niin hienoa, ja ne selosti ummet ja lammet siitä miehestä, vaikka nyökytellessä ajattelin koko ajan että ihan turhaan ne mulle kertoo, kun tiesin jo siitä miehestä kaiken ja tunsin sen... sitä vaan ei kukaan tiennyt...

Sitten ne alkoi esitellä sitä tyttöä, joka oli aika yksinkertaisen tuntuinen, mutta kaunis, kiltti, ystävällinen, ja sillä oli jokin hieno nimi. Sellainen lämmin ihminen, josta ajattelee nähdessä, että tostapa tulee joskus kiva mummi. Se oli ihan onnessaan kun sai jutella mun kanssa, vaikka olikin vähän ujo, ja lupasin kävellä sen kanssa kaupunkiin hakemaan jotain tarvikkeita. Kun siinä katselin sitä tyttöä, ja sen siroutta ja lumivalkoisia hiuksia, muistan ajatelleeni, että näin sen kuuluukin mennä..

Sitten me käveltiin yhdessä pois ja osoitin sille sen hevosen, ja kerroin ettei sitä saada kiinni. Kerroin siitä, kuinka se aina steppaili katolla kun ihmisiä meni ohi, ihan kuin tahallaan muistuttaen ettei sitä olla saatu vieläkään kiinni. Se tyttö nauroi. Mua kismitti, kun en voinut olla niin naiivi ja enkelimäinen. Tavallaan halusin suojella sitä tyttöä kasvamiselta.. tavallaan en välittänyt pätkääkään..

Sitten mä heräsin...
mä muistan ennenkin nähneeni ne pätkät siitä hevosesta, mutten ikinä sitä hentoa tyttöä, tai niitä ajatuksia joita mulla oli..